”Maailma on saavuttanut teemastomme” – haastattelussa Voivod

Voivod uhkaili jo 1980-luvulla progehtavan thrash metalinsa teemoissa, että jos kulkutaudit eivät pyyhkäise koko ihmiskuntaa maapallolta, tulemme tuhoamaan itsemme hitaasti teknologiallamme tai viimeistään vallanhimollamme. Nyt moni näistä uhkakuvista on todellisuutta.

15.05.2022

”Away” on siitä erikoinen lempinimi Voivodissa vuodesta 1982 rumpuja hakanneelle Michel Langevinille, 58, että mies on kaikkea muuta kuin poissaoleva tai etäinen.

Harmaahapsinen ja vetreä kanadalainen on puhunut päivän aikana tuntikausia toimittajille ympäri maailman, mutta nauravaisesta rumpalista löytyy intoa myös päivän viimeiselle jututtajalle.

Tämä käy ilmi jo puolivakavasta tarkennuksesta, kun onnittelen häntä Voivodin 40-vuotissynttäreiden johdosta.
– En sano, ettemme olisi pistäneet tätä bändiä pystyyn 

Piggyn [vuonna 2005 menehtynyt kitaristi Denis D’Amour] kanssa vuonna 1982, mutta Voivodista tuli Voivod, kun Snake [Denis Bélanger, laulu] liittyi mukaan tammikuussa 1983, Away hekottelee. 

Mainittuani huhutun Voivod-kirjan ja -dokumentin hän alkaa intoilla, että tästä ja ensi vuodesta on tulossa bändille isoja. – Dokumentin tekee Felipe Belalcazar, se sama kaveri, joka 

teki muutama vuosi sitten Death-dokumentin [Death by Metal, 2016]. Suurin osa siitä on jo valmiina. Olemme siirtäneet muutamien haastattelujen tekemistä matkustusrajoitusten takia, mutta nyt keväällä meidän olisi tarkoitus viimeistellä kokonaisuus Felipen kanssa. 

Kirjan puolestaan kirjoittaa Joel McIver ja se valmistuu ensi vuodeksi. Sekä kirjaa että dokumenttia varten on haastateltu kaikkia nykyisiä ja entisiä Voivod-jäseniä, jotka ovat yhä saatavilla. Myös edesmennyt Piggy pääsee ääneen isosti. 

– Haluamme tehdä Voivodin näköisen kirjan, joka ei liioittele tai vähättele mitään ja kertoo kaiken sekä raa’asti että pehmeästi, juuri siten kuin olemme asiat kokeneet, rumpali kuvailee. 

– Sieltä löytyy oma annoksensa rock’n’roll -tarinoita, mutta emme mässäile sellaisella liikaa, koska Voivodissa on aina ollut kyse omasta soundista, musiikista ja omistautuneisuudesta. 

Awayn mukaan ajankohta kummallekin on juuri nyt oikea. 

– Minusta tuntuu kuin eläisimme Noise Records -vuosiemme ja 1990-luvun alun momentumia uudelleen, ja oikeastaan… kaikki on juuri nyt paremmin kuin koskaan aiemmin, mitä on melkein pelottavaa sanoa. Ainoa asia, jonka toivoisin elämiimme nyt, olisi päästä taas tien päälle. 

– Pakko myöntää, että kirjan ja dokumentin kanssa puuhaaminen on saanut kaipaamaan rumpujensoittoa entistä kovemmin. Olen kirjoittanut koko ikäni ydinsodista, kulkutaudeista ja maailmanlopuista, joita pelkään yli kaiken. Rumpujen soittaminen on pitänyt minut järjissäni, ja nyt minusta on tuntunut, että elämme yhden maailman loppua. 

Tulevaisuus on nyt 

Todellisuudesta ammentavat scifi- ja fantasiahenkiset sanoitukset sodasta, teknologiasta ja erilaisista maailmanlopuista ovat aina olleet tärkeä osa Voivodin nyrjähtänyttä soundia. 

Away kertoo tämän olleen bändiä pystyttäessä täysin yksioikoinen valinta. 

– Olin lapsena suuri Ultraman-sarjan fani, ja sehän kertoi oikeastaan vain säteilymutaatioista. Toinen sankarini oli Hanna-Barbera-piirettyjen Atom Ant, joten tavallaan hehkun yhä samaa radioaktiivisuutta kuin 60-luvulla.

– Kasvoimme 70- ja 80-luvulla, aikana jona kylmä sota aiheutti jatkuvaa ydinsodan pelkoa. Kun miettii scifiä ja fantasiaa, aika monet 60–80-lukujen jutuista olivat ihan toisen maailmansodan kuvastoa. Mieti vaikka japanilaista Godzillaa, joka on silkkaa Hiroshimaa ja Nagasakia. 

– Muistan elävästi, että sen ajan lapsia piti oikeasti rauhoitella, ettei se atomipommi ihan noin vain taivaalta tipahda ja tuhoa kaikkea silmänräpäyksessä. Sellainen kuvasto oli vielä tuolloin aika epätavallista musiikissa, mutta 80-luvulla sitä alkoi näkyä enemmän elokuvissa kuten Mad Max ja Blade Runner. 

– Yksi silmiä avaava kokemus itselleni oli kanadalainen dokumentti If You Love This Planet [1982], joka sai minut ymmärtämään, ettei scifi olekaan ihan niin tuulesta temmattua kuin saattoi luulla. Myös 70- ja 80-lukujen taitteen anarkopunkliike auttoi minua ymmärtämään, mitä maailmassa tapahtuu kulissien takana. Siinä ei paljon salaliittoteorioita tarvittu, kun monet kulissit romahtivat silmissäni. 

Voivodin musiikin kiero tvisti on tuonut sen lyriikoihin aina virnettä, mutta kun katsoo maailmaa ympärillään nyt, voi huomata, etteivät tekstit ole ihan puutaheinää. 

– Niin, ei taida kulua aikaakaan, kun jokin tekoäly saavuttaa tietoisuuden, toteaa ihmiskunnan olevan planeetan suurin uhka ja pyyhkäisee meidät olemattomiin. Mutta silti me jatkamme tällaisen teknologian kehittämistä, vai mitä? 

– Moni nuoremman sukupolven edustaja ajattelee, että me vanhemmat olemme pilanneet kaiken peruuttamattomasti eikä asioille kannata tehdä enää yhtään mitään. Jos haluaa tehdä oman osansa maailman hyvinvoinnin eteen, vastassa on megalomaanisia suuryhtiöitä, ja se on todellinen Daavid vastaan Goljat -tilanne. 

– Ehkäpä tässä kaikessa on kyse jonkinlaisesta oman kuolevaisuutensa tiedostamisesta ja hyväksymisestä, mikä on aika surullista, kun se tapahtuu kokonaisen ihmiskunnan mitassa. On tavallaan ihmisyyden itsekkyyden osoitus, että kovin moni ei ole lopulta valmis uhraamaan yhtään mitään omasta elämästään tulevien sukupolvien hyväksi. 

– Siksi monet uuden albumin kappaleista keskittyvät tämänhetkiseen maailmaan eivätkä tulevaisuuteen. Maailma on saavuttanut teemastomme. Tulevaisuus on nyt, me elämme juuri nyt siinä entisessä scifi-maailmassa. 

Pakollinen sulautuminen 

Tämä hetki näkyy myös viitatun Synchro Anarchy -albumin äänitystavassa. Pandemian vuoksi Voivod ei päässyt jammailemaan yhdessä ihan totutuimpaan tapaan, mutta vanhat koirat oppivat pian uusia temppuja. 

– Aluksi homma tuntui ihan mahdottomalta palapeliltä, mutta jotenkin se kääntyi levyn eduksi, rumpali tokaisee hymyillen. 

– Palasimme kiertueelta Gwarin kanssa loppuvuodesta 2019 ja pidimme hieman taukoa. Juuri kun olimme aloittamassa kappaleiden suunnittelemista Chewyn [Dan Mongrain, kitara] ja Rockyn [Dominic Laroche, basso] riffien pohjalta, tuli lockdown. En antanut sen haitata! 

– Otin kaiken irti siitä, että jouduin ohjelmoimaan paljon rumpuja demotusvaiheessa. Mietin, mitä kaikkea en tavallisesti tekisi, jos äänittäisin kaiken vain suoraan akustisella rumpusetillä. Pistin mukaan hypnoottisia punk-komppeja, joissa soitetaan paljon tomeilla, sekä Motörhead-komppeja, joita en ole soittanut pitkään, pitkään aikaan. 

– Kesäkuussa 2021 pääsimme vihdoin oikeaan studioon, ja samaan aikaan Quebecissä sai alkaa järjestää festareita, joten soitimme keikkoja viikonloppuisin ja olimme studiossa viikoilla. Se oli intensiivistä. 

Kiivaasti groovaava tapa soittaa rumpuja on yksi Awayn tavaramerkeistä, ollut sitä Voivodin thrashmetallisemmista päivistä saakka. Uudella albumilla tyyli pääsee esille eri tavalla. 

– Vaikka olen kohtuullisen hyvässä fyysisessä kunnossa, soittaessamme esimerkiksi Dimension Hatröss -albumin [1988] striiminä huomasin toden teolla, miten nopeaa ja monimutkaista musiikkia se on ja kuinka aika on ehkä alkanut tavoittaa minut. Se ei kuitenkaan tarkoita leikin loppua. 

Awayn juuret ovat paljon metallia aikaisemmassa ajassa. Teininä hän kuunteli progerockia, esimerkiksi Soft Machinea, Van Der Graaf Generatoria, King Crimsonia ja Magmaa. 

– Se on alkulähde, josta minun jazzini on peräisin, ja siitä ammennamme nyt Voivodissa. Vaikka sitä voi olla hankala kuvitella, progerock oli valtava juttu Quebecissä 70-luvulla. Aika pian se sai rinnalleen punkin ja New Wave of British Heavy Metalin, joten kun perustimme Voivodin, se kaikki oli meillä jo verissämme. 

– Soittoni on yhä metallista, se ei katoa mihinkään, mutta hieman eri tavalla kuin ennen. Rumpalin on vain mukauduttava ikääntymisensä vaatimuksiin, ja Voivodissa tämä on mennyt varsin luonnollisesti, koska metallistamme on tullut hieman enemmän fuusiota ja mukana on jazzin groovea. 

Rumpali takeltelee hieman englanninkielisten sanavalintojen kanssa, kun hän kertoo, mistä levyn nimi Synchro Anarchy tulee: se on paitsi pieni kannanotto maailmantilaan myös esimerkki voivodmaisista juonenkäänteistä. 

– Kun soitimme vihdoin treeniksellä yhdessä ja olimme juuri lopettaneet yhdet sessiot, olin riisumassa tossuja, joita käytän aina soittaessani, ja kompastuin niiden nauhoihin lähes kaatuen rumpusettini päälle. 

– Siinä tiesin tasan tarkkaan, mitä juuri soittamamme tulevan levyn nimibiisi vaatii. Kompurointini toi mieleeni jonkinlaisen kompin, jossa skippaan joka kuudennentoista iskun. Kasasin settini, soitin sen ja siinä se oli! Komppi, joka oli ollut olemassa koneversiona ja tuonut biisiin omaa vetovoimaansa, vaati tuollaisen repäisyn. 

– Snake kirjoitti biisiin sanat ja antoi sille nimeksi Shoelace Incident. Poimin sanojen keskeltä sanaparin Synchro Anarchy ja sanoin Snakelle, että eikös tämä olisi vähän parempi nimi. Snake arvuutteli hetken ja sanoi, että eräänlaista anarkiaa omien tottumustemme suhteenhan tämän levyn tekeminen on ollut, joten olkoon menneeksi. 

Quebecistä avaruuteen 

Juuri nyt Voivod odottaa, odottaa ja odottaa, kuten niin moni muukin bändi. Awayn kohdalla kiertuetauko on tarkoittanut sitä, että hän on ollut aloillaan ensimmäistä kertaa lähes 40 vuoteen. 

– Olen omistanut elämäni Voivodille nonstoppina 40 vuoden ajan ja olen onnekas, että bändi on pitänyt minut aina kiireisenä. 

– Kun en kierrä Voivodin kanssa, teen taidetta bändille tai muille. Olen maalannut ja ulkoillut paljon, mutta Voivod on pysynyt mukana kuvioissa jopa useammassa muodossa kuin ennen. Nyt minulla on ollut aikaa työstää definitiivisiä painoksia vanhoista Voivod-albumeista. Angel Rat [1991] ja Nothingface [1989] julkaistaan pian uudelleen, mitä seuraa Noise-katalogimme täysiverisenä vinyyliboksina. En ole koskaan lakannut työskentelemästä tällaisten Voivod-julkaisujen kanssa, mutta olen halunnut tehdä ne valmiiksi huolella. 

Pysähdys on tarkoittanut myös sitä, että rumpali on viettänyt paljon tavallista enemmän aikaa Montrealissa. Quebeciläisena hän sanoo huomanneensa kaupungin olevan kaksijakoisuudessaan jännittävä paikka. 

– Montreal on erikoinen kaupunki. Se jakaantuu kahteen osaan, joiden rajana on keskuskatu. Mitä pidemmälle itään siitä menet, sitä ranskankielisemmäksi kaikki muuttuu. Ja mitä lännemmäksi etenet, sitä englanninkielisempää kaikki on. Keskusta on aina ollut eräänlainen sulatusuuni. 

– Quebecissä emme puhuneet aikoinaan englantia ollenkaan. Opimme sitä vähän koulussa, mutta kuuntelin aina KISS- ja The Beatles -levyjä lyriikat yhdessä ja sanakirja toisessa kädessä. Hauskaa asiassa oli, ettei britti- ja jenkkimusiikkia katsottu kovin hyvällä. 

– Tuolloin oli hyvin ehdotonta, että omista juurista pidetään tiukasti kiinni. Tilanne on toinen nyt, kun nuoret elävät paljon globaalimmassa maailmassa. Voivod on ollut aina globaali bändi, mutta toisaalta olemme vaalineet ranskankielisiä ja kanadalaisia juuriamme, ja toivon, etteivät kulttuurit sulaudu yhteen ihan täysin. 

Lopuksi Away tokaisee tähtäävänsä Voivodin kanssa Kanadaakin korkeammalle. 

– Unelmani on soittaa vielä joskus keikka avaruudessa! rumpali räkättää. 

– Meillä on yhä aika monta maailmankolkkaa näkemättä, ja toivon, että pääsemme vielä kaikkialle, mutta mitä tulee keikkaan avaruudessa, saattaisin suostua siihen, vaikka kyseessä olisi niin sanotusti yksisuuntainen matka.

Julkaistu Infernossa 2/2022.

Lisää luettavaa