”Monta kertaa kävi mielessä, lähteekö tämän tyylistä musaa enää” – haastattelussa …and Oceans

Kokeilullisen black metalin eturintamaan 1990-luvun lopussa kiilannut ...and Oceans katosi kuvioista pitkäksi aikaa. Nyt pietarsaarelaisryhmä on palannut suurelta osin uudistuneena.

Kuva: Mikael Karlbom

Viimeisimmästä …and Oceans -levystä Cypheristä on aikaa 18 vuotta. Jännittääkö uuden materiaalin julkaisu, vai mitkä ovat päällimmäiset fiilikset tällä hetkellä? 

– Julkaisu ei varsinaisesti enää jännitä, koska tekele on valmis ja ollaan enemmän kuin tyytyväisiä tulokseen, kitaristi ja perustajajäsen Timo Kontio myöntää. 

– Enemmän mietitytti uuden materiaalin tekeminen, mikä viivästytti osaltaan bändin uutta tulemista. Monta kertaa kävi mielessä, lähteekö tämän tyylistä musaa enää vai tuleeko väkisin väännettyä materiaalia, mutta uuden tekeminen oli kuitenkin odotettua helpompaa. Oli oikeastaan tosi hienoa tehdä tämän tyylistä musiikkia pitkästä aikaa! 

Cosmic World Mother on tähän asti nopein ja aggressiivisin levynne. Lähdittekö rakentamaan tällaista kokonaisuutta ihan tarkoituksella? 

– Ajatuksena oli ehkä tehdä albumi kahden ensimmäisen levyn hengessä. Mistään nopeudesta, aggressiivisuudesta tai muustakaan ei ollut suunnitelmia. 

– Itselläni oli ajatuksena, että materiaalia tehdään paljon, ja jos se kuulostaa edes pikkasen siedettävältä, nauhoitan sen talteen. Sitten kuuntelen sen jonkun ajan päästä, ja jos se kuulostaa vieläkin siedettävältä, tyrkytän sitä muille. 

– Tällä kertaa biisejä kasailtiin pitkälti toisen kitaristin [Teemu Saari] ja syntikansoittajan [Antti Simonen] kanssa. Aluksi käytimme rumpukonetta, mikä voi kuulua osaltaan lopputuloksessa. Sen jälkeen rumpali [Kauko Kuusisalo] otti ne omaan käsittelyynsä ja muutti tarvittaessa komppeja ja rakenteita. Sitähän ei tiedä, miltä seuraava levy tulee kuulostamaan. 

Laulajan vaihtuminen oli monelle vanhalla fanille melkoinen sokki. Alusta asti mukana ollut Kena Strömsholm siirrettiin sivuun, ja tilalle astui Finntrollista ja Kontion toisesta bändistä Magenta Harvestista tuttu Mathias Lillmåns. 

Lillmåns on teille tuttu kaveri, mutta kuinka helppoa tai vaikeaa uuden laulajan istuttaminen kokoonpanoon oli? 

– Oli se meillekin sokki, millä tarkoitan, ettei tämä ollut ratkaisu, jota oltaisiin haluttu. Kyllähän me itsekin tiedetään, miten iso osa bändiä Kena oli, eli tätä päätöstä ei tehty kevyin perustein. Sanotaanko näin, että tämä oli ainut ratkaisu, jotta me voitiin jatkaa tällä bändillä. 

– Olihan se uudelle laulajalle paha tilanne, kun studio oli varattu ja täytyi tehdä sanoitukset ja sovitukset nopealla aikataululla. Kun kuuntelee levyä, niin onhan Mathiasin suoritus aika loistava kaikin puolin. Siitä ei tosin ollut epäilystäkään. 

Myös sanoitukset menivät uuden laulajan myötä remonttiin. Mitä albumin nimi tarkoittaa ja minkälaisista aiheista kappaleiden tekstit on kirjoitettu, Mathias Lillmåns? 

– En halua paljastaa liikaa, koska uskon vahvasti, että ihmisten pitäisi lukea ja muodostaa sanoille omat merkityksensä. 

– Voin toki kertoa, että kyseessä on konseptilevy, joka pyörii energian ympärillä. Energia on ikuista, se ei häviä mihinkään, vaan muuttaa muotoaan. Kaikki, mikä on olemassa tällä hetkellä, on ollut aina, mutta eri muodossa. Tällä levyllä tutkitaan, mitä se merkitsee ihmiselle ja ihmisyydelle. 

Timo, jos sinulla olisi mahdollisuus palata vuoteen 1995 perustamaan …and Oceans uudelleen, tekisitkö jotain toisin? 

– En oikeastaan. Mutta jos Cypherin jälkeistä aikaa ajattelen, niin ehkä silloin tekisin asioita toisin enkä olisi antanut tämän yhtyeen kuivua kasaan.

Julkaistu Infernossa 4/2020.