Elokuussa 2020 Suomi oli monin tavoin palasina. Hämmentävän epävarmuuden tilassa varmaa tuntui olevan vain se, että seuraavan päivän lööpit kaatavat päälle taas yhden masentavan koronauutisten nivaskan.
Rock-Suomi oli vieläkin enemmän palasina, sillä viranomaisten epäselvät määräykset estivät kaikenlaisten tapahtumien järjestämisen. Jos joku pahainen musiikki-iltama tai kyläjuhla kuitenkin saatiin pystyyn, suuri osa ihmisistä pelkäsi tulla pääkallonpaikalle. Ja jos joku kaikesta huolimatta hyppäsi juhlahumun tunnelmiin, hän saattoi saada niskoilleen syytöksiä välinpitämättömyydestä, taudin levittämisestä ja vaikka mistä.
Helsinkiläinen Lähiöbotox olisi siis voinut julkaista Rikkinäinen Suomi -debyyttialbuminsa paremmallakin hetkellä.
Jaakko Luomanen (kitara): – Oikeastaan kaikki, mikä liittyi Rikkinäisen Suomen promoamiseen, meni penkin alle. Bändille oli alun perin buukattu pitkä rivi esiintymisiä syksylle 2020, mutta lopulta me pystyttiin soittamaan livenä yhden kerran. Helsingin Tavastia oli loppuunmyyty, mutta kapasiteetti oli toki rajoitettu. Tilanne tuntui erityisen harmilliselta sen vuoksi, että Lähiöbotox on aika raivokas livebändi, vaikka itse tämän sanonkin. Keikkailu on meille oivallisin tapa hankkia uusia kuulijoita, ja kun esiintymiset peruttiin, meidän paras promokanava lähti alta.
Hanad Hassan (laulu): – Onneksi Rikkinäinen Suomi sai kolme Emma-ehdokkuutta, ja se toi bändiä hetkellisesti esille talvella 2021. Muuten oli aika pirun hiljaista!
Millaisia ajatuksia Rikkinäinen Suomi herättää tänä päivänä?
Jaakko: – Albumin tekeminen nytkähti liikkeelle, kun Nightwishin managerinakin tunnettu Ewo Pohjola näki meidät keikalla. Mies diggasi näkemästään kovasti ja buukkasi meille samalta istumalta studioaikaa Hollolan Petraxilta. Me oltiin toki julkaistu musiikkia aikaisemminkin, mutta Ewon ansiosta koko juttu nousi uudelle tasolle. Alettiin tehdä hommia määrätietoisesti ja ihan erilaisella mentaliteetilla. Kyllähän Rikkinäinen Suomi oli meille äärimmäisen tärkeä virstanpylväs, ja levy soundaa edelleen todella hyvältä.
Millaista palautetta debyytti on saanut? Voisi kuvitella, että esimerkiksi Helsingin itäisten lähiöiden ja maahanmuuttajien haasteisiin pureutuvat sanoitukset ovat puhutelleet monia kuulijoita.
Hanad: – Pyrin olemaan seuraamatta netissä vellovia keskusteluja. Olen tässä vuosien mittaan saanut huomata, ettei se ole kovin rakentavaa. Reissuilla tuleva palaute on kokonaan eri juttu, ja keikkojen yhteydessä on todella kiva jutella ihmisten kanssa. Mutta kuten sanottua, näitä kohtaamisia on ollut valitettavan vähän.
Jaakko: – Toivottavasti en onnistu kuulostamaan ylimieliseltä kusipäältä, mutta muiden mielipiteet eivät jaksa kauheasti kiinnostaa. Tämä on meille puhdasta itseilmaisua ja Lähiöbotox tekee hommat täsmälleen oman pään mukaan. Jos joku muukin diggaa, se on tietenkin oikein kivaa!
Raskasta ja tylyä
Keväällä 2022 Lähiöbotoxin maailmassa puhaltavat uudet tuulet. Ja nämä puhurit… Ne ovat niin musiikin kuin sanoitustenkin osalta huomattavasti aikaisempaa kylmempiä ja synkempiä.
Jaakko: – Kun Rikkinäinen Suomi oli julkaistu, me painuttiin tuttuun tapaan treenikämpälle. Että jaahas, keikkoja ei ole, vedetäänkö vanhoja biisejä? Se ei tuntunut kovin kiihottavalta ajatukselta, joten alettiinkin katsoa uusia juttuja. Suunnilleen samalta istumalta syntyi biisi Lähiöni tuote, ja kyllähän se antoi helvetin kipakan ensipotkun persuuksille. Pian käsissä oli muitakin painavia aihioita, ja alettiin tajuta jo silloin, että nyt muuten tulee raskas ja tyly levy. Kun materiaalin työstö sitten eteni askel askeleelta, ajatus vahvistui entisestään. Että nyt muuten tulee todella raskas ja tyly levy!
Luomanen ei puhu lämpimikseen, sillä juuri ilmestyneen kakkosalbumin Itä-Metalin rajut riffipurkaukset käyvät päälle kyselemättä ja armotta.
Jaakko: – Meidän suuri musiikillinen voimavara on siinä, että bändissä on kolme säveltäjää: minä, kitaristiveljeni Harto ja basisti Samuli Peurala. Tämän lisäksi rumpali Lauri Ojalalta tulee älyttömän napakoita sovitusideoita. Musiikin tekeminen on pirun kivaa, kun kovia riffejä ja muita hienoja juttuja tulee parhaimmillaan kuin liukuhihnalta.
Monet Lähiöbotox-biisit ovat tälläkin kerralla varsin lyhyitä. Esimerkiksi nopeasti runttaava avauskaksikko Mä herätän sun traumat ja Ei pyhiä kestää yhteensä hieman yli kolme minuuttia.
Jaakko: – Me rakennetaan biisit puhtaan fiiliksen mukaan. Jos juttu tuntuu kantavan puolitoista minuuttia, miksi sitä pitäisi venyttää? Katsotaan sitten uudelleen, kun osataan tehdä yhtä hienoja pitkiä biisejä kuin Tool! Mutta kyllähän levyn alkupuoli on varsin hengästyttävää paahtoa.
Albumin biisijärjestys vaikuttaa hyvin tarkkaan mietityltä, sillä alun turpasaunan jälkeen tempot alkavat hieman laskea ja kappaleet saavat väriä muun muassa kitarasooloista.
Jaakko: – Samuli on ihan nero näissä jutuissa. Se on kuin joku sveitsiläinen kelloseppä, joka purkaa levyn koneiston osiin ja laittaa palaset oikeaan järjestykseen. Painotettakoon myös, että biisijärjestys on tehty erityisesti vinyyliversiota ajatellen. Vinyylitehtaiden mielettömien jonojen vuoksi lp saapuu markkinoille kuitenkin vasta myöhemmin.
Lähiöbotoxia on kutsuttu lempinimellä Itiksen Slayer. Jos määritelmä ei osunut ensialbumin kohdalla ihan napakymppiin, nyt ollaan jo lähempänä. Yhtyeen entisestään laajentuneesta riffikatraasta löytyy nimittäin myös speed-, thrash-, death- ja jopa black metal -sävyjä.
Jaakko: – Jokainen kuulija tulkitsee kuulemansa omalla tavallaan, mutta kyllähän biiseistä löytyy selvästi uusia vivahteita. Uskallettiin tehdä ennakkoluulottomia juttuja senkin takia, että levyn miksaajaksi varmistui jo varhaisessa vaiheessa amerikkalainen Will Putney [Body Count, Everytime I Die]. Tiedettiin tasan tarkkaan, että Willin käsissä homma tulee soundaamaan tykiltä joka tapauksessa!
Lähöiden ongelmia
Jos Itä-Metalin sävellykset ovat aikaisempaa ankarampia, sama koskee myös albumin sanoituksia. Ero tulee silmiinpistävästi esiin esimerkiksi siinä, että debyyttialbumin Aamuun asti -biisin kaltaiset hassuttelut on siivottu kokonaan pois.
Hanad: – Sanoitusratkaisut ovat täysin tietoisia, haluttiin hypätä huomattavasti synkempiin vesiin ilman huumoriaspektia. Toinen selvä linjanveto oli se, että tällä kerralla emme lähesty ongelmia maahanmuuttajien näkökulmasta. Teksteissä liikutaan lähiöiden varjoisassa maailmassa, mutta tarinat on kirjoitettu kenen tahansa ongelmia kohtaavan vinkkelistä.
Jaakko: – Muutamat ekan levyn sanoitukset syntyivät vasta studiossa, eikä albumin draaman kaarta suunniteltu kovin huolellisesti. Itä-Metal taas on eheä paketti, jonka kaikki tarinat on kirjoitettu kokonaisuuden ehdoilla.
Hanad: – Tällä kerralla saatiin apua Jarkko Martikaiselta. Minä ja Viki [Luyeye Konssi, bändin toinen laulaja] juteltiin muutama tunti Jarkon kanssa ja hän teki keskustelusta painavia huomioita. Vähän myöhemmin Jarkko palasi asiaan erilaisten ehdotusten ja aihioiden kanssa. Että miettikää, saisiko näistä aiheista tehtyä tekstejä. Saihan niistä!
Sanoitukset ovat karua kertomaa. Viinaa juodaan ja aineita käytetään – tietenkin aivan liikaa. Elatusmaksut jäävät maksamatta vaikka hommia painetaan kellon ympäri. Köyhyyttä ja syrjäytymistä pelätään eikä mihinkään voi luottaa – paitsi tietenkin omaan fiktiin (grammavaakaan). Entä mikä on viimeisen biisin otsikko? Tietenkin Kuollut.
Hanad: – Nyt on sellainen kattaus, ettei aurinko paljon paista. Ensin tykitetään kymmenen biisiä ja sitten aletaan tunnustella pulssia. No, eihän sitä enää tunnu.
Jaakko: – Täytyy sanoa, että näin lohduton meininki tuli meillekin jonkinasteisena yllätyksenä. Kun kaikki tekstit olivat kasassa, tajuntaan iski fiilis, että synkkää toki lähdettiin tekemään, mutta… Huh huh!
Tartutaan vielä lopuksi albumin otsikkoon. Oliko Itä-Metalin valitseminen helppoa?
Jaakko: – Eräässä Soundin jutussa taisimme mainita, että yksi levyn varhaisista työnimistä oli St. Banger. No, St. Banger oli todellakin vain työnimi, sillä me ei haluttu lähteä naureskelemaan otsikossakaan. Itä-Metal on loistava nimi, sillä se kuvaa täydellisesti niin meitä kuin tätä levyä!
Julkaistu Infernossa 4/2022.