Tamperelainen death metal -yhtye Torchia julkaisee tulevana perjantaina (27.3.) toisen pitkäsoittonsa The Coven. Levyä voi jo nyt kuunnella julkaisupäivään asti näin Infernon välityksellä.
Voit kuunnella levyn alapuolelta löytyvän Soundcloud-soittimen kautta. Soittimen perästä löydät lisäksi laulaja Edward Torchian sekä kitaristi ja biisintekijä Ville Riitamaan kommentit, jotka avaavat levyn saloja biisi biisiltä.
Sky
Ville: – Levyn avausraita syntyi halusta tehdä vanhan koulun death metal -riffillä alkava biisi tietysti toteutettuna enemmän meille tyypillisellä tyylillä. Kappaleen kitarasoolo on mielestäni yksi levyn onnistuneimmista. Biisistä oli tehtynä useampi versio, mutta tämä, ehkäpä raskain, oli se, mitä halusimme välittää kuulijoillemme. Jopa itsellemmekin yllätyksenä kertosäkeestä tulikin yllättävän fiilispohjainen johtuen myös sanoituksistaan: ”Jätin sinut yksin, kun maa oli jäinen ja taivas synkempää synkempi.”
Edward: – Debyyttilevy avattiin meille hyvin tyypillisellä thrash-biisillä, joten nyt halusimme ensimmäiseksi raidaksi todella erilaisen biisin. Alun tuplabasarivyörytys ja homeiset örinät tekevät kuulijalle heti kättelyssä selväksi, että on laittanut death metal -levyn soimaan. Varsinaisessa levyintrossa luodaan äänimaisema albumin kansitaiteelle.
Gallows
Edward: – Ensimmäisen kappaleen uusien tunnelmien jälkeen halusimme siirtyä välittömästi ydinosaamisalueelle!
Ville: – Tämä on niitä kappaleita, joista kuulee minkä takia koko bändi on edes perustettu: humppakomppia ja kuoloa. Sanoituspuolella tämä on kuolemalta ystävällinen kutsu tuonpuoleiseen, jonka määrittelemättömyys saattaa herättää ajatuksia siitä, mikä meitä kaikkia odottaa sen jälkeen, kun aikamme on oikea.
Moon, Rise!
Ville: – Rujolla säkeistöriffillä lähtevä levyn ensimmäinen sinkku, josta myös kuvattiin todella onnistunut ja tunnelmallinen musavideo! Kuu merkitsee itselleni ensisijaisesti mystiikkaa. Se on myös arvoituksellisen pohdinnan kohde sekä tietysti todella näyttävä ja voimaannuttava taivaankappale. Tässä kappaleessa noituus on vahvana voimia nöyrästi pyytäen sekä kuuta taivaalle kutsuen!
Edward: – Itselle ”Moonin” suorastaan junnaava poljento tuntui haastavalta todella pitkään. Lopulta oli kuitenkin selkeää, että kappale vaati toisteista jyräämistä hypnoottisen tunnelman luomiseksi.
Lord of Dreams (Cult March)
Ville: – Suoraa noituutta, muinaisten palvontaa ja ihmisen mitättömyyden ymmärtämistä raskaalla ja armottomalla kitarakädellä. Kitaristeille hyvä down-pikkaustreeni!
Edward: – ”Lord” oli erityisen hauska ja kiinnostava biisi laulaa, sillä aihepiiri pakotti lähestymään suoritusta epäinhimillisestä suunnasta. Biisin korinoita ja ulvomisia innoitti lovecraftilaiset hirviöt ja syväläiset.
Plague Peasant
Ville: – Kolmas sinkku, jonka todella näyttävä musavideo kannattaa tarkastaa! Tarinassa maan päällä vaeltaa taianomainen naishahmo, jonka kontolla on kuolevan maailman jälkeensä jättäneiden ruumiiden sadonkorjuu omiin helvetillisiin toimiinsa. Tämä on musiikillisesti ainakin omasta näkökulmastani hyvin erilainen kappale, joka oli lähellä olla päätymättä edes koko levylle.
Edward: – Torchian metalli on aina hyvin riffipainotteista, mutta ”Plaguella” melodinen lead-kitara ottaa pääroolin suurimmaksi osaksi biisiä. Tässä on paljon samaa henkeä kuin monilla suomalaisilla melodeath-bändeillä vuosituhannen vaihteessa. Vanhan koulukunnan ”Suomi-soundia” fanittavat, olkaa hyvät!
Jäämaa
Ville: – Tarina matkalaisen viimeisistä hetkistä keskellä hyytävää, kenties apokalyptista ja loputonta talvea rinnallaan aina uskollinen elämänkumppaninsa koira. Biisi on meidän ensimmäinen suomen kielellä tulkittu. Sen tunnelma on hyvin kylmä sekä kertomuksessa on paljon talveen ja kuolemaan liittyvää sanastoa, joten sen suomeksi kirjoittaminen tuntui erittäin luontevalta ratkaisulta. Tässä mahdollisesti levyn omat suosikkikitarasooloni, joita on erittäin mukava soittaa.
Edward: – ”Jamma” kuten Suomen ulkopuolella lausutaan, on soitettu jo parilla keikalla ja heti asettunut bändin kollektiiviseksi suosikiksi, joka tulee varmasti pysymään keikkasetissä pitkään. Omastakin mielestä biisin jälkimmäinen kitarasoolo on paras, jonka Ville on tähän mennessä kirjoittanut.
Memoirs
Ville: – Biisissä luetaan vähintään kiinnostavia noitamaisia muistelmia kirjasta, jonka viimeiset merkinnät päättyvät verellä kirjoitettuihin tapahtumiin. Tarinassa on aukkoja, jotka tekstejä lukiessa varmasti täyttyvät omilla versioilla ja ajatuksilla tapahtuneesta. Lyhyt, ytimekäs ja iskevä levyn toinen sinkku, joka taas tiivistää Torchian musiikillisen suunnan yhteen nippuun!
Astral Planes
Ville: – Levyn ehkä lempiriffini löytyvät tämän kappaleen säkeistöistä. Sanoitusmaailma on esoteerisia ajatuksia kuolemasta platonismisin vivahtein. Kappaletta on vaikea selittää ja jokseenkin haastavaa edes itse ymmärtää. ”Astralissa” kuljetaan maailmojen välissä ja kuullaan kaikuja kuoleman tuolta puolen.
Edward: – ”Astralin” tummanpuhuvissa kertseissä voinee kuulla hienoisia black metal -vaikutteita, joita Torchian musiikkiin kulkeutuu aika ajoin. Kaiken kaikkiaan hyvin omalaatuinen kappale bändin katalogissa.
Forever Blood
Edward: – Levyn päätösbiisi on erityinen, sillä se on ainut levyllä, joka soitetaan 7-kielisillä kitaroilla ja ensimmäinen kerta kun Villeä kuullaan lead-laulussa. Kappaleen kertseissä oli jotain häilyvää Satyricon-tunnelmaa, joka sopi Villen kähisevään örinään helvetin hyvin.
Ville: – Juuri näissä kertseissä louhitaan äärimmäisen raskaasti seiskakielisillä, mikä tekee niistä itselleni yhden levyn kohokohdista. ”Forever” on myös levyn vaikeimpia biisejä soittaa. Sanoituksessa kuvataan toivotonta ajojahtia, joka oikeastaan kuvaa koko elämän loputonta kärsimystä. Koko levy päätetään tähän lohduttomaan mantraan.