”On itsestään selvää, että olemme Death-faneja” – haastattelussa Gruesome

Yhdysvaltalainen Gruesome perustaa koko olemassaolonsa Death-yhtyeen jäljittelemiselle. Vitsistä alkanut toiminta muuttui vakavaksi, mutta on yhä hauskaa.

Laulaja-kitaristi Matt Harvey pisti vuonna 2014 pystyyn yhtyeen, jonka menestystarina uhmaa musiikkimaailman lainalaisuuksia. Harveyn, rumpali Gus Riosin, basisti Robin Mazenin ja kitaristi Daniel Gonzalesin bändin ainoana tarkoituksena oli tehdä kunniaa vuonna 2001 edesmenneen Chuck Schuldinerin Death-yhtyeelle.

Deathin kahdelle ensimmäiselle levylle, Scream Bloody Gorelle (1987) ja Leprosylle (1988) kumarrellut Gruesome-debyytti Savage Land (2015) oli menestys – vastoin kaikkia todennäköisyyksiä ja Harveyn odotuksia. Tahti pidettiin kiivaana, ja seuraavina vuosina ilmestyivät ep:t Dimensions of Horror ja Fragments of Psyche.

Matt Harvey, ajattelitko bändiä perustaessasi, että siitä tulee näin iso juttu?

– En todellakaan. En halua mitenkään vähätellä Savage Landiä, mutta koko levy oli minulle ikään kuin vitsi, Harvey täräyttää.

– Mieti nyt: bändi joka kuulostaa tarkoituksella samalta kuin toinen! Eihän sellaisessa ole mitään, minkä varaan rakentaa, ei sillä tehdä uraa – tai niin luulin. Halusin vain tehdä sellaista, koska se oli niin vietävän hauskaa. Debyytin suosio yllätti minut aivan totaalisesti. 

Suosio on ollut sitä luokkaa, että uutta Twisted Prayers -levyä odotetaan kuola kielellä.

Spiritual Healing -soundi

Gruesomen toinen pitkäsoitto on todella maistuvaa death metalia, tai siis Death-metallia, joka ammentaa musiikkinsa ja konseptinsa kuololegendan vuonna 1990 ilmestyneeltä kolmoslevyltä Spiritual Healingiltä.

Mainitsen, että Spiritual Healing oli ensimmäinen aikoinaan ostamani Death-levy ja minulle kaikkein rakkain bändin tuotannosta.

– Olet siis samanlainen vanha fossiili kuin minäkin, Harvey hörähtää.

Twisted Prayersin soundeista ei voi olla pitämättä. Jo pelkästään virveli on niin ”Spiritual Healing” kuin olla voi. Olet varmaan itsekin tyytyväinen levyn äänimaailmaan?

– Yeah man, rakastan sitä. Se on valtava osa sitä, mihin pyrimme koko hommalla. Toivomme, että kuulijalla olisi tunne, että hän kuuntelee Deathin levyä. Tuottaja Jarrett Pritchard ylitti kaikki odotukset. Hän paneutui asiaan ja käytti jo valmiiksi mieletöntä taitoaan. En voisi toivoa parempaa soundia. 

Tuottaja-äänittäjä Pritchard otti puhelun yhdelle maineikkaimmista death metal -studiotaikureista, Spiritual Healingin äänittäneelle Morrisound-studion Scott Burnsille. 

– He puhuivat muutaman tunnin. Jarrett kyseli erilaisista teknisistä yksityiskohdista, minkälaisia mikrofoneja he käyttivät ja niin edelleen. Käytimme sitten samanlaisia. Hioimme levyn soundia ja kiinnitimme huomiota pieniin yksityiskohtiin. Teimme erilaisia kokeiluja, ja moni oli jo valmis repimään tukan päästään sen takia, hah. 

Huomaan hymyileväni lähes jatkuvasti Twisted Prayersiä kuunnellessani. Levy on vain niin perhanan hyvin tehtyä kunnianosoitusta. 

Oliko teillä hauskaa levyä tehdessänne? 

– Hah hah, ehdottomasti, Harvey nauraa jälleen makeasti. 

– On tosi siistiä kuulla reaktiostasi, se on ihan parasta palautetta mitä voimme saada. Meidän ikäisemme kaverit ovat kuunnelleet Death-levyjä kauan, ja nyt kun Chuck ei ole enää keskuudessamme, ei ole mahdollista saada uutta Death-musiikkia. Ei voi vetää Iron Maiden -tyyliin vanhoja klassikoita faneille. Me sitten veivaamme tuohon rakoon omaa tulkintaamme. 

Harvey tekee hommaa selkeästi innostuneella fanipoikamentaliteetilla. 

– On itsestään selvää, että olemme Death-faneja. Teemme kunniaa bändin tuotannolle, juhlistamme sitä. Chuck, Bill [Andrews, rummut], James [Murphy, kitara], Terry [Butler, basso] ja myös Scott Burns ansaitsevat tästä levystä krediittiä siinä missä bändimme jäsenetkin. Nautimme täysillä tästä nostalgiasta, ja niin tekee moni muukin. 

Death-tutkimusta 

Gruesomen kappaleet ovat lähtöisin käytännössä yksinomaan Harveyn kynästä. Millaista on lähteä työstämään Death-pohjaista musiikkia? 

– Se on todella erilaista kuin millekään muulle bändille säveltäminen. Perehdyn tätä tehdessä kaikkeen siihen, mitä Chuck on tehnyt ja sanonut. Yritän päästä Death-jätkien taajuudelle ja ymmärtää, mitä, miten ja miksi he ovat halunneet tehdä. 

– Kun opettelin aikoinaan soittamaan tämänkaltaista musiikkia, yritin oppia Chuckin riffejä ja hänen biisejään. Veivasin Spiritual Healingiä ja Scream Bloody Gorea huoneessani tai faijani autotallissa. Tein tavallaan samaa kuin nykyiset 14-vuotiaat, en vain kuvannut itseäni videolle samalla, hah hah. 

– Death on aina vaikuttanut tekemisiini vaikkapa Exhumedissa, mutta Gruesomen tapauksessa on kyse lähes akateemisesta tutkimuksesta ja paneutumisesta. Tutkin Deathin kappalerakenteita, osienvaihdoksia ja sen sellaista. 

Musiikin lisäksi Harvey on tehnyt myös sanat. Millainen prosessi Gruesome-sanoitusten kirjoittaminen on? 

– Juttelin tätä levyä varten Death-basisti Terry Butlerin kanssa ennen kuin aloin kirjoittaa sanoituksia. Analysoin tietysti Spiritualin sanoituksia, mietin mistä ne kumpusivat. Terry kertoi, että ideat syntyivät lähinnä uutisista. Kello kuuden uutiset vuonna 1990 kertoivat muun muassa crackvauvoista ja tv-evankelistoista. 

– Halusin laulaa ajankohtaisista asioista suolistuksen sijaan. Mukana on myös outoa psykologista tavaraa. Meillä Jenkeissä on kaikenlaisia ihmeellisiä salaliittoteorioita, kuten että Hillary Clinton olisi pitänyt lapsia seksiorjina jossain ravintolassa. Joku hullu meni sinne aseen kanssa, mutta onneksi poliisi ehti väliin eikä kukaan loukkaantunut. 

– Meillä on kuitenkin valitettavasti paljon ammuskeluja, ja kelasin, että tämähän on aivan kuin Spiritual Healingin Killing Spree. Lähes kolmekymmentä vuotta on kulunut, eikä mikään ole muuttunut. Sama juttu uskonnollisen oikeiston kanssa. Sitä ajattelee, että ihmiset toimisivat hieman fiksummin kuin ennen, mutta se taitaa olla naiivia ajattelua, heh. 

At Death’s Door -kappaleen nimi on tribuutti samannimiselle kokoelmalevylle. 

– Levyllä on itse asiassa toinenkin samankaltainen biisi, Crusade of Brutality. Se oli yksi Spiritual Healing -ajan kiertueista. Twisted Prayers on kuin Star Wars -leffa The Force Awakens, sillä on paljon pieniä viitteitä, jos vain osaa löytää ne, Harvey naureskelee. 

Yhteistyötä 

Aiempien Gruesome-kiekkojen ja lukuisten kuoloklassikkojen, myös Death-albumien, kansia tehtaillut Ed Repka on vastuussa myös Twisted Prayersin kansitaiteesta. Yhteistyöstä on vain hyvää sanottavaa. 

– Touhu on hyvin simppeliä, Harvey sanoo painokkaasti ja nauraa jälleen. – Hän on todellinen pro. Twisted Prayersin kansi on helposti ymmärrettävä, näet heti mistä siinä on kysymys. Olemme superonnellisia siitä. 

 

 

– Yksi tärkeä asia siinä on värimaailma. Sitä ei ajattelisi, että death metal -levyn kansi voisi olla pinkki, mutta Leprosyn on ja se toimii todella hyvin. Spiritualissa se on sitten kirkkaan- ja vaaleansininen. 

– Tahdoimme kanteemme 80–90-lukujen taitteen fiilistä. Jengi ei muista, miten räikeää kaikki oli silloin. Minunkin tennarini olivat jotkin helvetin magentat. Siihen päälle neonväriset skeittishortsit ja kaikki, hah hah. 

Spiritual Healingillä soittanut James Murphy vieraili Twisted Prayersillä repimässä parit kitarasoolot. 

– Pidän Deathin tavasta hyödyntää Judas Priest -tyylin kaksintaistelutulituksia, ja halusin tehdä jotain tuollaista. No, James veti sitten hulluja soolojaan, ja minä yritin pysytellä perässä parhaan kykyni mukaan, hah hah. 

Gruesome oikaisi viimevuotisella Fragments of Psyche -ep:llään suoraan Human-levyn (1991) tunnelmiin. 

– Fragmentsin kanssa oli niin, että Humanilla taituroinut rumpali Sean Reinert oli saatavilla ja halusimme tietenkin hyödyntää sen. Skippasimme siksi vähän Deathin tuotantoa siinä vaiheessa. 

Harvey jatkaa, että Humaniin palataan. 

– Mitä enemmän olemme tehneet Gruesomen kanssa, sitä kunnianhimoisemmaksi touhu on mennyt, ja haluamme edetä kohti Human-aikakautta. Se tulee olemaan jännittävää ja haasteellista. 

– James Murphy vei homman uudelle tasolle Spiritualilla, ja Sean Reinert ja Steve DiGiorgio tekivät saman Humanilla. Scream Bloody Gorella oli kolme neljä väriä, Leprosyllä muutama ja Spritualilla ehkä kymmenen. Humanilla sen sijaan loistaa koko helvetin sateenkaari. Se tulee olemaan kova juttu meille muusikkoina, ja toivon että saamme loihdittua musiikkia, joka tekee kunniaa sen lähteelle.

Julkaistu Infernossa 5/2018.