Pahan ajan apokalypsi on käsillä – Ennakkokuuntelussa Mikko Herrasen uusi albumi!

Voice of Finland, Velcra, Rust ja Mauron Maiden lukeutuvat Mikko Herrasen ansiolistaan. Nyt on kuitenkin Herrasen toisen soololevyn aika. Pahan ajan apokalypsi ilmestyy perjantaina 5. syyskuuta ja Infernolla on ilo tarjota albumi ennakkokuunneltavaksi sen ilmestymiseen saakka.

Laita levy soimaan ja lue soittimen alta Herrasen kappalekohtaiset kommentit.

Pahan ajan apokalypsi
– Fiktiivinen kuvaus siitä, kuinka suurvallat ovat käyneet ydinsotaa, kuinka ihmisiä on enää kourallinen jäljellä ja kuinka (tästä johtuen?) maassa vallitsee rauha ja tasa-arvo ihmisten kesken.

Kauppias
– Tarvitseeko elämää elää hyvin vai riittääkö pelkkä usko taivaspaikkaan? Uskonkauppias pitää ”Jeesuksen alennusmyynnissä – pelkkä usko riittää, mitään muuta ei tarvita.” Juttelin pitkät pätkät tällaisen kauppiaan kanssa. Kysyin, kumpi pääsee taivaaseen, hyvän elämän elänyt ateisti vai huonomman elämän elänyt, joka viime metreillä tulee uskoon. Kauppias liputti jälkimmäisen puolesta, en ostanut.

Muurahaiset
– Ihminen on oman hyvinvointisysteeminsä vanki, raha määrää meitä, emmekä me enää rahaa. Tuntuu, että raha on noussut liiankin keskeiseksi sisällöksi nykyihmisen elämässä. Meitä opetetaan kilpailemaan ja olemaan muita parempia ja ennen kaikkea lisäämään tuottavuutta ja ansaitsemaan enemmän rahaa.

Hukkumislaulu
– Hukkumislaulu käsittelee masennusta – mikä sua ohjaa matkalle pohjaan? Nykymaailmasta masennuksen syitä ei tarvitse kaukaa etsiä, usealle riittää pelkkä syvällisempi vilkaisu ympäröivään maailmaan. Masennuksen hallinnasta tekee vaikeaa se, että se jatkuu aina oikeastaan siitä mihin on viimeksi jäänyt eikä koskaan palaa lähtökuoppiin.

Kuolemantanssi
– Pohdintaa elämästä ja kuolemasta. Elämme täällä vain hetken ja siksi jokaisen päivän pitäisi olla tärkeä, jokaista hetkeä tulisi pystyä arvostamaan. Kun itse täältä joskus lähden, voin ainakin hyvällä syyllä sanoa tehneeni ja eläneeni, toivon että mutkin voivat.

Orjalaiva
– Orjalaiva käsittelee 1800-luvulla liikennöineen orjalaiva La Amistadin tarinaa (aiheesta tehty myös elokuva Amistad). Tässä kappaleessa on kuitenkin myös paljon symboliikkaa, joka osuu minusta tämän päivän yhteiskuntaan. Toiset meistä ovat orjia, toiset orjapiiskureita. Kuka uskaltaa kapinoida vai uskaltaako kukaan?

Liekki
– Onko elämässä tulta, vain muistot matkassa lopulta. Tuntuu että tämän päivän kiireen ja suorituspaineiden keskellä vain harvalla on töidensä ja velvollisuuksiensa ulkopuolella todellista omaa intohimoa ja elämää, korvikkeita haetaan reality-sarjoista, roskalehdistä, muiden elämistä. Kuitenkin ainut asia mitä meillä kaikilla todella on, on oma henkilökohtainen elämä.

Kuka on kotisi
– Ystävyys on minulle itselleni yksi tärkeimmistä elämänarvoista. On tärkeää olla joku, jolle vuodattaa ja tilittää, jakaa sekä surut että ilot ja onnistumiset. Välillä pelottaa miten avoimesti ihmiset tilittävät julkisesti tuntojaan sosiaalisessa mediassa, todella arkoja henkilökohtaisia asioita kerrotaan ventovieraille Facebook-”ystäville”. Olen onnellinen siitä, että voin sanoa tuntevani omat ystäväni ja varsinkin siitä, että heitä todella on olemassa. He ovat iso osa minun henkistä kotiani.

Yksitoista miestä
– Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, tuikku murheeseen, stressihömpsyt, kostokännit, suojakännit. Aina on syitä juoda, harrastaa tuota maamme kansallisurheilulajeista pyhintä. Tuntuu, että monille juominen on rinnastettavissa jo jonkinlaiseen uskontoon, silloinkin kun alkoholi ei varsinaisesti ole ongelma. Toisinaan jumala rankaisee, toisinaan antaa supervoimat kun on juhlan aika. Olen tullut alkoholinkäytön suhteen kyynikoksi. Itse en juo enkä juuri käy baareissa, koska selvin päin niissä on jokseenkin sietämätöntä eikä kahdessa promillessa sekoilevien ystävien levelille pääse vaikka kuinka tahtoo ja yrittää. En halua moralisoida – kaikki me valitsemme oman tiemme, huumeet ovat kuitenkin vakavasti otettava ongelma ja alkoholi niistä yksi vaarallisimmista. Haluan herättää keskustelua aiheesta.

Katkeran kaunis
– Jos pitäisi valita, ottaisitko jonkun mutta ei mitään vai kaikkea mutta ei ketään? Tekeekö omistaminen todella onnelliseksi?

Maailma on muovia
– Pahan ajan apokalypsi -levyn tekoprosessi oli todella haastava ja vaikea projekti. Toimin itse levyn tuottajana, soitin suurimman osan soittimista, äänitin, miksasin, sävelsin, sanoitin. Välillä homma toimi hienosti, välillä usko loppui ja seinät kaatuivat päälle, eikä tulosta tahtonut syntyä. Eräänä päivänä kun kirjoitin levyn tekstejä, eikä mikään tuntunut onnistuvan, päätin terapoida itseäni tekemällä elämäni ensimmäisen rap-kappaleen. Ajattelin, että laitan mukaan mahdollisimman paljon stereotypioiksi muodostuneita rap-teemoja, jotakuta pitää dissata, jotakuta kehua, hieman puhua omaisuudesta ja tietenkin omasta itsestä. Vaikka arvostan suuresti useita hiphop-artisteja, niin muusikkoina kuin kirjoittajina, ihmettelen usein miten halpa ja muovinen nykypäivänä ihmisille menee läpi. Maailma on muovia.

– Biisistä ei sinänsä tullut mikään ikiklassikko mutta se aukaisi paljon lukkoja muussa tekemisessäni ja loppupeleissä tämän biisin ansiosta koko muu levy valmistui ajallaan, siksi halusin että se on mukana myös lopullisella levyllä.