Paluu hiljaisuudesta – haastattelussa Welkins Boreal

Teemu ”Hexenmeister” Kautonen on tuttu nimi 1990-luvun suomalaista metalliskeneä seuranneille. Nyt mies on tehnyt paluuta Welkins Boreal -bändin kanssa.

Olit poissa musiikkikuvioista kauan. Mikä toimi sykäyksenä parin vuoden takaiselle paluulle? 

– Päälle 15 vuotta taisi olla niin täydellistä taukoa, että en tehnyt yhtään biisiä ja soittimetkin makasivat jossain varaston nurkassa. Ei yksinkertaisesti ollut aikaa tai energiaa, laulaja-kielisoittaja Kautonen muistelee. 

– Sykäys tuli siitä, että päätin kokeilla alkavan keski-iän kriisin myötä laulutunteja. Uskottelin itselleni, että siitä on duunissani apua, ja olikin, mutta oikeasti halusin kokeilla, voisinko kuitenkin oppia laulamaan. 

– Olin aina halunnut laulaa, mutta päätynyt siihen, etten osaa. Tuntien avulla totesin, että vaikka en ole mikään virtuoosi, niin laulamaan oppii, eikä se mun äänikään nyt ihan paskalta kuulosta. Olin ylpeä itsestäni, kun kykenin vetämään ihan siedettävän version Dream Theaterin upeasta Wait for Sleepistä musiikkikoulun kevätkonsertissa, hah hah. 

– Myös vanhojen Nattvindens Gråt -biisien tekeminen uudelleen oli ollut haaveena. Etenkin Chaos without Theory -levyllä [1997] oli hemmetin kovia biisi-ideoita, mutta toteutus jäi pahasti puolitiehen huonojen sovitusten ja älyttömän kireän studiobudjetin takia. 

– Tuttujen biisien uudet versiot oli helppo askel paluulle musiikkiin. Iso työ siinä oli, mutta olen tosi tyytyväinen Phantoms of Yesteryear -albumin [2019] versioihin noista vanhoista kappaleista. Heti Phantomsin valmistumisen jälkeen aloin värkätä uutta materialia, ja nyt ilmestyi kolmen biisin ep Ashes, jolla on ekat biisit, mitä olen tehnyt sitten vuoden 2001. 

Sinut muistetaan black metal -hommien parista, mutta Welkins Borealin linja on jotain aivan muuta. Halusitko tehdä aivan tarkoituksella jotain erilaista? 

– Minut muistetaan parhaiten Darkwoods My Betrothedin riveistä, mutta tein perinteisempään heviin ja goottimetalliin viittaavaa kamaa jo 90-luvulla. 

– Itse näen Welkins Borealin suorana jatkona Nattvindensille. Harkitsin jopa vanhan nimen käyttöä, mutta päädyin aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä. Musiikillinen suunta on siis jotain popahtavaa ja gootahtavaa hevirokkia, jossa on eeppisiä ja progressiivisia vaikutteita. 

Kappaleista Triumph of Steel herättää huomion nimellään. Onko se jonkinlainen tribuutti Manowarille? 

– Kyllä se on tarkoituksellinen heitto Manowarin suuntaan. Syvempi merkitys taas on makrohistoriallinen: se viittaa eurooppalaisten Amerikan-valloitukseen, jossa teräs – aseet ja haarniskat – antoi eurooppalaisille merkittävän edun alkuperäiskansojen armeijoihin nähden. 

– Tekstin inspiraationa on Jared Diamondin kirja Tykit, taudit ja teräs. Hän käyttää Cajamarcan taistelua vuodelta 1532 esimerkkinä sille, miksi eurooppalaiset valtasivat käytännössä koko maapallon. Vaikka biisin nimellä on makrohistoriallinen merkitys, itse teksti toimii mikrotasolla ja on narratiivi Cajamarcan taistelun tapahtumista espanjalaisen jalkaväensotilaan näkökulmasta. 

Minkälaisia suunnitelmia sinulla on Welkins Borealin jatkon suhteen? 

– Loppuvuosi ollaan tauolla, koska meillä lähti hiukan mopo käsistä ja alettiin värkätä vuorokauden pohdinnan jälkeen uutta Darkwoods My Betrothed -levyä. Nyt kun Nightwish on kiertuetauolla, Tuomaksella [Holopainen] on aikaa häärätä mukana ja meillä on vanha jengi koossa. Uutta levyä pukkaa ensi syksynä. 

– Olen tehnyt kolme biisiä, ja bläkkiskaahauksen lisäksi on tulossa vahvasti Bathorysta ammentavia eeppisiä vetoja samassa hengessä kuin vanhoilla DMB-levyillä. Sitten kun ne biisit on kirjoitettu ja treenivaihe alkaa, aloitellaan Akin [Koponen, kitara] kanssa kasailemaan uusia Welkins Boreal -biisejä.

Julkaistu Infernossa 8/2020.

Lisää luettavaa