Miksi Tomi Lindblomin kirjoittama Jarkko Ahola – Mies ja ääni -teos ilmestyy kaikista ajankohdista juuri nyt, ollessasi 44-vuotias?
– Minua on lähestytty aiheesta useita kertoja, pitkällä aikavälillä, ja sanottuani projektille aina ei hellyin nyt ja sanoin joo, langan päässä myhäilevä Ahola kertoo.
– Tosi pitkään oli fiilis, ettei minusta voi saada aikaiseksi mitään tällaista. En oikein osannut kuvitella mitään kerrottavaa, mikään ei tuntunut oikein painamisen arvoiselta. Varsinkaan kun haluaa varjella yksityisyyttään.
– Juttelimme aika moneen otteeseen, ennen kuin Tomi alkoi muodostaa keskusteluista tekstiä, ja siinä vaiheessa huomasin nopeasti, etten ole ihan sellainen tarinaniskijä, että juttu olisi välittynyt suoraan niistä haastatteluista.
– Lopulta teimme niin, että Tomi lähetti minulle haastattelunauhojen litteroinnit ja ryhdyin käsittelemään jutusteluja. Huomasin, että oma muistinikin lähti täsmentymään paljon enemmän, kun sai näpytellä juttuja itse rauhassa.
Ahola on tehnyt musiikkiurallaan liki kaikkea. Teräsbetonin kanssa heavyä ja Northern Kings -superbändissä covereita. Iskelmää, raskasta rockia, joulualbumeja, sinfonisempia projekteja ja tv-tuotantoja.
– Kirjaa muodostaessa sai hyvin selkeän kokonaiskuvan kaaresta, joka alkoi musan harrastamisesta ja aika pitkään kestäneestä pään seinään hakkaamisesta. Sitten Tulivat Teräsbetonin huiman nousun ajat, ja sen jälkeen on tehnyt sen levyn per pari vuotta, Ahola summailee.
– Ennen kaikkea tiedostin, ettei nyt tehdä lopullista elämäkertaa, vaan olen yhä sen elämän mittaisen musiikkimatkan keskellä. Painotin kirjassakin, että en ole lopettamassa näitä hommia ihan vielä. Kieltämättä sitä ikää on kuitenkin ”jo” 44 vuotta, ja tulin loppupeleissä musabisnekseen aika myöhään. Kun Teräsbetonin kanssa alkoi kulkea, olin jo kolmekymppinen.
– Kun olen tässä tehnyt 27-vuotiaan Diandran kanssa Elämäni biisi -ohjelmaa, olen ehtinyt jopa vähän harmitella, miten paljon enemmän olisi ehkä ehtinyt tehdä, jos sen lähtölaukauksen olisi saanut pamautettua aiemmin.
Aholan soolouran keikkaympäristö on eronnut paljon niistä hikisistä rokkiklubeista, joilla mies esiintyi vuonna 2010 viimeisimmän levynsä julkaisseen Teräsbetonin kanssa.
– Oma identiteettini oli Teräsbetonin aikoihin niin täysin heviä, että olihan se soolohommien tekeminen ja varsinkin orkesterin kanssa siistit kuteet päällä vetäminen jotain käsittämättömän erilaista, Ahola nauraa.
– Vielä ensimmäisellä joulualbumilla yritin saada mukaan kaikenlaisia hevikiljaisuja, kunnes aloin omaksua erilaista äänenkäyttöä ja päästä sisään siihen, että täysillä vetäminen ei ole aina välttämättä paras vaihtoehto.
– Kokemus ja ikä ovat muuttaneet laulamistani paljon. Teräsbetonin kanssa ei tullut harrastettua edes äänen avaamista. Tällaisen vielä dynaamisemman musiikin esittäminen on kasvattanut siinäkin mielessä paljon.
– Nyt minusta on tullut vähän tällainen kaikenlaisten laulujen laulaja, mikä on ollut todella haastavaa. Se on ollut hyväkin asia, koska Suomi on niin pieni maa, että jos tekee ehdottomasti vain sitä yhtä ainoaa juttua ja sen jutun suosio hiipuu, voi olla täysin varma, ettei musiikilla pysty elättämään itseään.
Moni kuulija on löytänyt Aholan komean äänen ansiosta myös hänen soolotuotantonsa, mutta valtava määrä kuulijoita ihmettelee yhä, kuullaanko häneltä enää raskaampaa musiikkia.
– Kyllä se mielessä pyörii, mutta se kuuluisa aika vain meinaa loppua kesken, Ahola pohtii.
– Pelkällä hevillä ei tule taloudellisesti toimeen. Sen rinnalla olisi ehdittävä tekemään muutakin. Toisaalta ei haluaisi tehdä mitään puolivillaista hevilevyä. Tuntuu hölmöltä pyöritellä tätä aihetta toimeentulon kulmasta, mutta tässä vaiheessa elämää on huomioitava nekin realiteetit. Uskon silti, että kun oikea hetki koittaa ja oikea mielentila osuu siihen hetkeen, metalliakin vielä syntyy.
Millaista raskaampaa musiikkia sinulta voisi olla odotettavissa?
– Yksi ikisuosikkini on Motörhead, ja jotain sen suuntaista olisi hyvinkin hauska pistää narulle. Kokonaan toinen asia on, sopiiko sen tyyppinen musa meikäläisen äänelle, Ahola naurahtaa.
– Ehkäpä jonkinlaista yhdistelmää teräsbetonimaista heviä ja Motörheadiä? Se kuulostaisi kovalta sen kannalta, että pääsisi pitkästä aikaa hakkaamaan bassoa, pistämään volumet täysille ja antaisi vain palaa!
Julkaistu Infernossa 9/2021.