”Perkele, ei tän näin helppoa pitäis olla!” – haastattelussa Suomen japanilaisin metallibändi Whispered

Omintakeiseen tyyliinsä melodista death metalia ja japanilaista perinnemusiikkia sekoitteleva Whispered on julkaissut kolmannen levynsä. Meininki on ammuttu huippuunsa, mutta yhtye suhtautuu tekemisiinsä suomalaiseen tyyliin varovaisen optimistisesti.

Metsutan – Songs of the Void on ollut ulkona jonkin aikaa. Miten albumi on lähtenyt bändin silmin katsoen menemään?

– Sana levystä on lähtenyt mielestämme todella hyvin ja isommalla volyymilla kuin aikaisemmin. Meillä on nyt ensimmäistä kertaa Euroopan-jakelu sekä promolafka, joka hoitaa hommia Euroopassa. Ennen mitään sen suurempaa promoamistakaan netissä oli todella hyvä kuhina päällä, kitaristi-laulaja Jouni Valjakka vakuuttelee

– Ollaan jätkien kanssa tosi iloisia, miltä homma näyttää. Paljon loistavia arvioita, haastiksia isoissakin ulkomaisissa hevimedioissa ja niin edelleen. Nyt vaan tarvittaisiin keikkoja ulkomaille, ja semmoisia näyttäisi olevan vähän luvassakin.

Varsinkin uudella levyllänne kuullaan paljon tavaraa monipuolisesti. Kuinka luovana ja tuotteliaana säveltäjänä pidät itseäsi?

– Onhan siellä taas kaikennäköistä! Mulle on tärkeää, että levy on mahdollisimman monipuolinen mutta silti eheä kokonaisuus, ja siihen koitetaan orkesteria jatkuvasti viedä. Teen biisejä aina fiiliksen mukaan, mikä saattaa materiaalin perusteella kertoa, että poden jonkinlaista skitsofreniaa.

– Mulla on hirveesti erilaisia ideoita ja koitan lähestyä matskua aina asenteella, ettei bändi jää paikalleen junnaamaan. Visiot musan suhteen eivät tunnu loppuvan ihan äkkiä, joten uskallan väittää itseäni hyvinkin tuotteliaaksi.

– Tällä levyllä sai päästää itsensä irti ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Materiaali on suurimmilta osin hyvin tuoretta, ja kun pääsi itse ohjelmoimaan orkestraatioita ja etnisiä soittimia, se toi paljon uutta näkökulmaa kaikkeen.

Oletko huomannut, että sävellys- ja levyntekoprosessi helpottuisi, mitä vanhemmaksi bändi tulee?

– Kyllä ja ei. Tietyt perusjutut helpottuvat, kun on vähän paremmin kartalla siitä mitä ollaan tekemässä, mutta jatkuva laadun parantaminen tuo tietysti kovia haasteita. Onneksi koko bändillä on yhteinen näkemys, ettei kaikkea voi kasvattaa loputtomiin, vaan välillä on pakko vähän himmaillakin, että touhu pysyy mielenkiintoisena.

– Mitä biisien kirjoittamiseen tulee, se on tuntunut olevan helpompaa, varsinkin sanoitusten tekeminen. Joidenkin biisien kohdalla on jopa ollut semmoisia fiiliksiä, että ei perkele, ei tän näin helppoa pitäis olla! Tää on varmaan hirveetä paskaa, teen jotain väärin!

Edellisen Shogunate Macabre -levyn (2014) myötä mukaan tulivat maskit ja muutenkin yhtenäisempi visuaalinen meininki, etenkin lavalla. Valjakan mukaan bändin tulee näyttää siltä miltä se kuulostaa.

– Uusissa promokuvissa haettiin vähän semmoista teatraalista, jopa vähän videopelimäistä fiilistä. Vaikka meno onkin nyt hyvin korkealentoista, joskus olisi kyllä siisti lähteä testaamaan vaikkapa semmoista maanläheisempää Kurosawa-osastoa.

Whisperedillä on todella vahva konsepti. Oletko koskaan pelännyt, että se vie huomion pois kaikkein tärkeimmästä eli musiikista?

– Me on aina menty musa edellä, ja niin tullaan menemään jatkossakin. Vaikka kaikenlaisia visioita on, ei tässä mitään Lordia olla duunaamassa. Tässäkin suhteessa pyritään hyvään balanssiin. Jos käsittämättömien showelementtien funtsiminen ja järkkääminen alkaa viedä aikaa siltä olennaisimmalta, ollaan ihan väärässä suunnassa.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 6/2016.