Kölnin tuomiokirkko, Kölner Dom, kurkottaa kohti sinistä taivasta parin sadan metrin päässä, mutta tällä kerralla matka ei johda tämän joskus kahdeksansataa vuotta sitten alkunsa saaneen goottijärkäleen uumeniin.
Tarkoituksena on lähteä vesille, vieläpä varsin hyvässä seurassa. Saksalaisyhtiö Nuclear Blast on varannut käyttöönsä pramean jokilaivan, jonka on määrä suunnata lähistöllä virtaavan Rein-joen aalloille.
Levy-yhtiön edustajien ja muutamien toimittajakollegojen lisäksi mukana ovat Blind Guardianin laulaja Hansi Kürsch, kitaristi Marcus Siepen ja rumpali Frederik Ehmke. Yhtyeen toinen kitaristi ja säveltäjä André Olbrich on sen sijaan joutunut jättämään laivareissun väliin, ja syynkin saattaa arvata: koronatesti on osoittautunut positiiviseksi, mikä on tässä tapauksessa toki varsin negatiivinen juttu.
– Nuclear Blastin suunnalta ehdotettiin jokiristeilyä, ja se kuulosti hienolta idealta. Perustimme Blind Guardianin aikoinaan Krefeldissä, noin viidenkymmenen kilometrin päässä Kölnistä, joten nämä seudut ovat meille hyvin rakkaita, Kürsch kertoo.
– Rein on legendaarinen joki, jota pitkin on kuljetettu kauppatavaroita Pohjanmereltä Alppien juurelle – ja päinvastoin – tuhansien vuosien ajan. Rein toimi myös aikoinaan Rooman valtakunnan pohjoisrajana. Blind Guardianin myyttinen historia on toistaiseksi hieman lyhyempi ja vaatimattomampi kuin Reinin, mutta me tulemme kovaa vauhtia perässä!
Alkupuheen jälkeen jokilaivan sisuksiin raahatut äänentoistolaitteet heräävät henkiin ja Blind Guardianin uuden albumin The God Machinen tanakka aloitusbiisi Deliver Us from Evil ottaa välittömästi tiukan otteen.
Kun päätösbiisi Destiny häipyy kuulumattomiin hieman yli viisikymmentä minuuttia myöhemmin, tuomio on selvillä: Blind Guardian on tullut takaisin tyylikkäästi. Todella tyylikkäästi.
Uudelle askelmalle
Hypätään pari tuntia eteenpäin. Kesäinen tuuli tuivertaa jokilaivan kannen yli ja Hansi Kürsch on jo ehtinyt tehdä jokusen haastattelun. Laulajan tarinapankki ei silti tunnu olevan ehtymään päin.
– Julkaisimme Beyond the Red Mirror -albumin vuonna 2015, ja sen äänimaisema sisälsi paljon sinfonisia elementtejä. Vuonna 2019 taas ilmestyi pitkäsoitto Blind Guardian Twilight Orchestra: Legacy of the Dark Lands, jonka myötä sinfonisuus kapusi kokonaan uudelle askelmalle… Minä toki toimin edelleen laulajana, mutta muut Blind Guardianin jäsenet eivät esiinny levyllä lainkaan, sillä instrumentaatiosta vastaa Prahan filharmoninen orkesteri, Kürsch kertoo.
– Olen edelleen todella iloinen, että saimme Legacy of the Dark Landsin viimein julkaistua, sillä mehän saimme idean tällaisesta sinfonisesta kokonaisuudesta jo 90-luvun lopulla. Samalla täytyy kuitenkin myöntää, että minua harmittaa aika reilusti se, että levyn tekeminen siirtyi ja siirtyi. Ja siirtyi vielä kerran. Jos nimittäin olisimme julkaisseet kyseisen teoksen vaikkapa kaksikymmentä vuotta aikaisemmin, siitä olisi voinut tulla kokonaisia musiikillisia maailmoja mullistanut pioneerihenkinen maamerkki. Vuonna 2019 se ei enää kyennyt nousemaan sille tasolle. Miksi? Ainakin siksi, että enemmän tai vähemmän samantyylisiä sinfonisia levytyksiä on ehditty julkaista yhden jos toisenkin yhtyeen toimesta.
Kürsch pitää pienen tauon.
– Jälkikäteen täytyy sanoa sekin, että ennakko-odotuksiin nähden Legacy of the Dark Landsin tekeminen oli paikoin todella haastavaa. Esimerkiksi säröisten lauluosuuksien sovittaminen ison orkesterin puhtaampaan äänimaisemaan vaati todella paljon työtä. Vaikka albumin musiikki tuli meiltä itseltämme, fiilis oli välillä todella vahvasti sellainen, että olen jonkinlainen muukalainen omalla maallani.
Blind Guardinin fanien ei siis välttämättä kannata odottaa seuraajaa Legacy of the Dark Landsille?
– Älähän sano, laulaja nauraa. – Meillä ei ole mitään suunnitelmia jatkon suhteen, mutta en silti lähde julistamaan, että ei enää koskaan. Katsotaan tilannetta uudelleen vaikka kymmenen vuoden kuluttua.
Selkeitä linjanvetoja
Nyt käsillä oleva uusi studiolevy The God Machine on sataprosenttista Blind Guardiania.
– Kun Legacy of the Dark Lands valmistui, se oli monin tavoin pätepiste. Halusimme tehdä jotakin aivan muuta. Musiikin kirjoittaminen on kerta toisensa jälkeen arvoituksellista touhua ja säveltäjän oma tunnelma voi vaihdella päivästä toiseen, mutta The God Machinen suuret suuntaviivat olivat silti täysin selvillä, Kürsch kertoo.
– Päätimme vähentää orkestraatioiden osuutta selvästi ja palata kohti takavuosien iskevää bändisoundia. Eikä meitä suoraan sanoen haitannut sekään, jos joku uusi riffi tai melodia toi etäisesti mieleen jonkun vanhemman Blind Guardian -klassikon. Teimme myös muita selkeitä linjanvetoja, ja jos katsot uuden albumin kansikuvaa, niin sehän näyttää varsin erilaiselta meille tyypillisiin värikkäisiin fantasiakansiin verrattuna.
Löytyykö uudelta albumilta ehdottomia avainbiisejä?
– Kirjoitimme ensimmäiseksi Architects of Doomin, joka tuntui yhtä aikaa aggressiiviselta, melodiselta, tarttuvalta, progressiiviselta ja niin edelleen. Kun saimme kappaleen sovituksen hyvälle mallille, olimme kollektiivina äärimmäisen tyytyväisiä. Vaikka itse sanonkin, Architects of Doom tuntui ensimmäiseltä täysosumalta ”uuden sukupolven Blind Guardianille”. Me tosiaan pidämme The God Machinea jonkinlaisena uutena alkuna.
– Kun sävelsuoni lähti pulputtamaan, uusia biisejä alkoi tulla melkeinpä solkenaan. Joitakin kuukausia myöhemmin käsissä oli iso kasa tasokasta materiaalia, ja loppujen lopuksi vaikeinta oli päättää, mitä kappaleita jätämme pois levykokonaisuudesta. Teimme valmiiksi asti esimerkiksi hienon Trial by Firen, mutta biisi ei sopinut muun materiaalin joukkoon ja jäi odottamaan tulevaa käyttöä.
Kürsch nostaa esiin vielä yhden oleellisen seikan The God Machinen tekemisen ajoilta.
– Kaikkein hienointa levyn valmistelussa taisi olla se, että väsäsimme kappaleita treenikämpällä koko bändin kesken – ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Toki kappaleiden kantavat ideat tulivat tuttuun tapaan minulta tai Andrélta, mutta lopullisten kokonaisuuksien hiominen koko ryhmän kesken tuntui todella hienolta.
– En oikein edes tiedä, miksi olimme unohtaneet treenikämpän olemassaolon – toki karrikoidusti sanottuna. Ehkä moderni teknologia teki omat temppunsa ja tiedostojen lähettäminen tuntui jotenkin vaivattomalta ja tehokkaalta… Kun sitten palasimme soittokämpälle ja aloimme tarkastella kappaleaihioita yhdessä, toinen toistemme ideoita eteenpäin vieden, se oli suunnattoman antoisaa!
Huono merkkipäivien viettäjä
Dynaamiselta, rouhealta ja päällekäyvältä soundaavan The God Machinen tekijätiedoista löytyy mielenkiintoinen nimi myös suomalaisittain: levyn on masteroinut Virtalähde Mastering -pajan Jaakko Viitalähde.
– Jaakko on työskennellyt kanssamme aikaisemminkin, hän teki esimerkiksi Imaginations from the Other Side Live -julkaisun masteroininin, Kürsch kertoo.
– Kun käsissämme oli Charlie Bauerfeindin nauhoittama ja Joost van den Broekin miksaama The God Machine, päätimme tehdä testimasterointeja. Toisin sanoen lähetimme levyn biisejä muutamille alan ammattilaisille ja pyysimme heiltä näkemyksiä. Kun sitten kuuntelimme lopputuloksia, Jaakon viilaama masteri kuulosti helposti parhaalta.
Nostetaanpa esiin vielä pari muuta juttua. Jos laskuihin otetaan myös yhtyeen varhaiset vuodet nimellä Lucifer’s Heritage, Blind Guardian juhlii vuonna 2024 nelikymppisiään. Vai juhliiko?
– Olemme olleet aika huonoja viettämään merkkipäiviä. Yleensä olemme huomanneet jälkikäteen, että hemmetti, tuo levy vietti juuri parikymppisiä, unohdimme koko homman, laulaja naurahtaa.
– Neljä vuosikymmentä on kuitenkin sellainen virstanpylväs, että sitä täytyy juhlistaa tavalla tai toisella. Mutta ehkä kehitämme jotakin hienoa vasta 2027, sillä Blind Guardianin nimi tosiaan keksittiin 1987… Saapa nyt nähdä!
Viimeiseksi: oletko ollut viime aikoina yhteyksissä entisen Demons & Wizards -yhtyetoverisi Jon Schafferin kanssa?
– En ole… Enkä halua kommentoida asiaa muutenkaan sen enempää. Ymmärrät varmaan?
Julkaistu Infernossa 8/2022.