Amerikkalaisen heavy metal -yhtye Spirit Adriftin nokkamies Nate Garrett oli hiljattain vieraana Speak N’ Destroy -podcastissa, jossa haastateltavat keskustelevat kaikesta Metallicaan liittyvästä. Garrett kertoi oman nuoruusmuistonsa vuodelta 2003, kun hän ystävineen meni katsomaan bändiä Summer Sanitarium -kiertueella, jolloin yhtenä lämmittelijänä toimi Garrettin inhokki Limp Bizkit.
”Isovanhempamme kuskasivat meidät Oklahomasta St. Lousiin keikalle. Menimme sinne katsomaan Metallicaa ja vihasimme jokaista lämmittelijää. Ensin tuli Mudvayne, joka oli heittämällä paras lämppäreistä. Ajattelimme, että okei, nämä ovat ihan cooleja. Laulaja muistutti minua Phil Anselmosta ja olin suuri Pantera-fani niihin aikoihin, joten se oli ihan okei. Sitten tuli Deftones: ei kiinnostanut. Ei kiinnosta vieläkään. Sitten tuli Linkin Park, en lämmennyt. En koskaan lämmennyt heille. Ja sitten tuli Limp Bizkitin vuoro”, Garrett muistelee.
”Olimme tosiaan 15-vuotiaita ja rynnänneet heti eturiviin aitaan kiinni. Aioimme seisoa siinä kaikki kahdeksan tuntia tai miten kauan siinä menikään. Järjestyksenvalvojat jakoivat meille folioon käärittyjä leipiä syötäväksi. Ystäväni Lane hamstrasi niitä niin paljon kuin pystyi. Ihmettelin, että mitä hittoa puuhaat, mehän olemme jo syöneet. Hän vain katsoi minua typerä virne naamallaan ja sanoi: ’Limp Bizkit soittaa kohta’. Aloimme molemmat täyttää taskujamme niillä leivillä ja jaoimme niitä kaikille koville Metallica-faneille. Kasasimme armeijan ympärillemme.”
”Lopulta Limp Bizkit tuli lavalle ja me pyörittelemme leivistä pieniä palloja ja aloimme pommittaa heitä. Fred Durst (Limp Bizkitin nokkamies) joutui keskeyttämään setin monesti ja heitteli meille homofoobisia kommenttejaan, joista hän oli tunnettu. Mutta me jatkoimme. Lopulta meiltä loppuivat leivät ja aloin nakella heitä taskuni pohjalta löytämilläni kolikoilla. Muistan, miten osuin basson mikkeihin ja se kilahdus kuului kaiuttimista.”
”Fred Dust oli niin vihainen, että alkoi itkeä – tiedäthän, sellaista raivoitkua – ja basisti oli vedet silmissä. He lopettivat keikan lyhyeen. Tyyliin kaksi keikkaa myöhemmin Limp Bizkit hajosi ja olivat vuosia poissa kuvioista. Joten voitte kiittää siitä meitä. Kun näin Metallican ensimmäistä kertaa, hajotimme Limp Bizkitin. Se oli hieno päivä”, Garrett kuittaa.
Sillä lailla. Pojat on poikia ja Limp Bizkitistäkin voidaan olla montaa mieltä, mutta ei kuulosta järin fiksulta toiminnalta. Saattaisi Garrettillakin loppua soitto lyhyeen, jos häntä alettaisiin keikalla pommittamaan voileivillä ja kolikoilla.