”Suomalainen mielenlaatu on lähellä islantilaista” – haastattelussa Skálmöld

Yhdeksän vuotta sitten perustetun Skálmöldin nousukiito on ollut varsin nopeaa. Islantilaisyhtyeen viides pitkäsoitto vienee sen yhä vain kiihtyviin mittelöihin.

Reykjavikilaisyhtyeen Baldur-debyytti ilmestyi vuonna 2010 färsaarelaisen TUTL Recordsin toimesta, eikä sen jälkeen vierähtänyt montakaan kuunkiertoa, kun huomattavasti isompi itävaltalaistekijä Napalm Records oli jo kiinnittänyt Skálmöldin taistelijoidensa joukkoon. 

Islantilaisten painavat miekat ovat sen jälkeen viuhuneet tappavasti, ja Börn Loka (2012), Með vættum (2014) ja Vögguvísur Yggdrasils (2016) ovat kasvattaneet Skálmöldin suosiota tasaisen varmasti. Lokakuun puolivälin tietämillä ilmestyvä viides pitkäsoitto Sorgir ei tee poikkeusta sääntöön ja tulee viemään Skálmöldin kohti yhä hurjempia seikkailuja. 

Mutta tartutaanpa tässä vaiheessa siihen, että Skálmöld niputetaan lähes poikkeuksetta viikinki- ja folkmetallin maailmoissa operoivaksi ryhmäksi. Toki yhtyeen islanniksi kirjoitetut sanoitukset vilisevät ikivanhojen kansantarujen hurjia sotureita ja verisiä taisteluita, mutta bändin ydinasia – musiikki – ei ole lähelläkään tyypillisintä folkvaikutteista hevipaahtoa. 

– Emme ole varsinaisesti taistelleet folk metal -leimaa vastaan, mutta tietenkin Skálmöld tarjoaa hyvin paljon muutakin, basisti Snæbjörn Ragnarsson sanoo. 

Monia Sorgirin tyylikkäitä biisejä kannattelevat tarttuvat kitarajuoksutukset vievät mielikuvat vanhan Iron Maidenin suuntaan. 

– Tunnustamme! Tai ehkä emme sittenkään tunnusta, kitaristi Þráinn Árni Baldvinsson nauraa. 

– Niin, Iron Maiden on luultavasti suurin kollektiivinen suosikkimme, joten heidän vaikutuksensa toki kuulee sävellyksistämme. Emme tietenkään halua kiilata liian lähelle Steve Harrisin ja kumppaneiden loputtomia kultasuonia, mutta kyllähän Maiden-vaikutteet putkahtavat esiin ennemmin tai myöhemmin. 

Skálmöldin riveistä löytyy useita osaavia biisinkirjoittajia. Löytyykö sopu sovitusvaiheessa helposti? 

– Säveltäjärintaman leveys on ehdoton vahvuutemme, eikä meillä ole koskaan ollut pulaa uusista riffeistä tai melodioista. Lukuisat ideat on tietenkin saatava oikeaan järjestykseen, mutta se ei ole ikinä ollut mikään iso ongelma. Meillä ei ole tapana loukkaantua, vaikka oma idea jäisikin lopullisen levyn ulkopuolelle, Baldvinsson vakuuttaa. 

Sorgirin sanoituskonsepti, joka perustuu islantilaisen mytologian aaveisiin, on todella mielenkiintoinen. Albumi jakautuu kahteen osaan, joiden nimet kuuluvat englanniksi Part 1: Tales – What the Mortals Saw ja Part 2: Ghosts – What the Others Knew. 

– Pitkäsoitolla on kahdeksan biisiä, jotka muodostavat neljä paria. Esimerkiksi levyn avausraita Ljósið (The Light) ja vitosbiisi Skotta (The She- Ghost) liittyvät suoraan toisiinsa: ensimmäinen kappale kertoo lumimyrskyssä tapahtuvasta järkyttävästä murhenäytelmästä perheenisän – todellisen maailman – näkökulmasta, kun taas Skotta paljastaa veristen tapahtumien kulun ”haamujen maailmasta” katsottuna. 

Sorgir vie Skálmöldin tutusti tien päälle. Jos islantilaisten toiveet toteutuvat, Skálmöld pääsee taas rundaamaan myös suomalaisbändien kanssa. 

– Vuonna 2016 kiersimme ympäri Eurooppaa Korpiklaanin ja Moonsorrow’n kanssa, eikä kiertueesta ole kerta kaikkiaan mitään pahaa sanottavaa. Suomalainen mielenlaatu on lähellä islantilaista, ja siitä on suuri apu siinä vaiheessa, kun hyppää ahtaaseen linja-autoon kuukaudeksi eikä tunne matkakumppaneitaan aluksi millään tavalla, Baldvinsson sanoo ja jatkaa nauraen: 

– Aiemmin tänä vuonna rundasimme Omnium Gatherumin ja Stam1nan kanssa. Taisi olla ensimmäisen esiintymisen jälkeinen yö, kun kiertuebussi nytkähti liikkeelle ja… no, ei mennyt montakaan minuuttia, kun Stam1nan kaverit olivat jo ilkosen alasti ja heillä oli hirveät bileet pystyssä. Tuollainen meininki ujostutti meitä aluksi, mutta älä käsitä väärin: tulimme loistavasti juttuun Stam1nan ja Omniumin herrojen kanssa, ja kierroksen aikana meistä tuli suorastaan sydänystäviä! 

Julkaistu Infernossa 8/2018.