Uusi levynne Wanderers on todella iso ja eeppinen albumi, kun taas edeltävä The Deep & The Dark (2018) oli paljon suoraviivaisempi.
Miten kuvailisit uuden levyn kirjoitusprosessia? Teittekö jotain eri tavalla aiempaan nähden?
– Työskentelimme jälleen samalla lailla, löimme hynttyyt yhteen tuottajamme Frank Pittersin kanssa ja kirjoitimme myös kappaleet kuten The Deep & The Darkilla – siis tiedostoja puolin ja toisin pallotellen ja siten biisejä rakentaen, laulajatar Clémentine Delauney kertaa.
– Biisinkirjoitus hoitui sujuvasti, ja koska tunnemme jo toisemme, meidän oli mahdollista kokeilla uusia, erilaisia juttuja. Emme todellakaan halunneet toistaa itseämme, joten meidän tuli sukeltaa kauemmas ja syvemmälle musiikkiimme vaihtelevia ja äärimmäisen eeppisiä sävellyksellisiä elementtejä etsien.
– Lisäksi Meekin [mieslaulaja Michele Guaitoli] tulo bändiin mahdollisti sen, että voimme tehdä kokeita laulupuolella ja luoda entistäkin enemmän kontrasteja äänten välille. Hän myös kirjoitti albumille kaksi kokonaista kappaletta, ja minä tein yhden, kuten edellisellekin levylle.
Lehdistötiedote hehkuttaa Wanderersin sanoitusten olevan ”myrskyisä ja voimallinen matka kohti itsensä löytämistä”. Onko todella näin?
– Kyllä, kappaleillamme on kaksi merkitystä, eli ne voi ottaa joko symbolisesti tai kirjaimellisesti. Haluamme ihmisten aloittavan henkisen matkan, jonka ansiosta he oppivat tuntemaan todellisen sisimpänsä ja sen, mitä he tarvitsevat elämässään. Haluamme heidän jättävän taakseen periaatteensa ja ennalta opitut tavat, jotta he löytäisivät todellisen kutsumuksensa. Haluamme ihmisten pitävän kiinni vapaudestaan ja ennen kaikkea mielensä vapaudesta.
– Matka [wandering] on ensimmäinen askel totuuteen, sillä ihmisen täytyy ehkä joutua eksyksiin löytääkseen sen.
Valitsitte albumin kansitaiteeseen ja promokuviin aivan uudenlaisen konseptin. Voitko kertoa hieman tästä?
– Minulle annettiin mahdollisuus suunnitella promokuviemme visuaalinen ilme aina kuvauspaikan ja valokuvien tyylin valinnasta vaatetukseemme. Tein hommia kahden läheisen ystäväni kanssa, jotka ovat todella lahjakkaita ja luovia ihmisiä, ja rakastan tällaisten asioiden parissa työskentelyä, Clémentine hekumoi.
– Halusin kuvien kohteeksi ehdottomasti merenrannan, ja mitä levyn kansikuvaan tulee, sen suunnitteli Peter Sallai. Kuva on metafora sanoitusten kantavasta teemasta. Kannen kovia kokenut laiva kuvastaa turvallista ja järjestelmällistä elämää, ja siitä haaksirikkoutuneen ihmisen täytyy kohdata itsensä, jota kuvaa ympäröivä autiosaari.
– Halusimme kuitenkin kuvata kaiken positiivisessa valossa, sillä ainoastaan itsensä tuntien voi tehdä elämässä oikeita ratkaisuja ja olla vihdoin onnellinen.
The Deep & The Darkin julkaisusta on vasta noin puolitoista vuotta. Tuntuuko sinusta, että bändi elää uransa tuotteliainta aikaa?
– Edellisen levyn menestys antoi meille paljon uutta puhtia. Meistä tuntuu tuoreelta ja uudelta… Tahdomme tutkia rakentamaamme musiikillista maailmaa entistä syvemmältä ja venyttää rajoja sen suhteen, millaisena sinfoninen heavy metal on opittu vuosien varrella tuntemaan.
Visions of Atlantis täyttää pian 20 vuotta. Oletteko suunnitelleet mitään erityistä juhlavuoden varalle?
– Emme vielä, mutta suunnittelemme kyllä!
Julkaistu Infernossa 8/2019.