Olitte kahden ensimmäisen levynne ajan Warnerin bändejä, mutta julkaisitte tuoreen Titans Fall -ep:n omin voimin. Miksi moinen siirto?
– Olimme tällaisena vaihtoehtohevibändinä Warnerilla aika yksinäinen susi siellä poppareiden ja räppäreiden seassa, joten päätimme lähteä siitä ”skenestä” ja palata omakustannelinjalle – ainakin toistaiseksi. Nyt on myös aikaa katsella rauhassa ympärille, löytyisikö Suomesta tai rajojen ulkopuolelta joku enemmän meidän näköinen lafka yhteistyökumppaniksi, basisti Jyri Helko mietiskelee.
Teidät tunnetaan todella taitavana yhtyeenä, ja Titans Fall alleviivaa asiaa entisestään. Kuinka helvetisti joutuu treenaamaan, että yhtyeen saa tällaiseen iskuun?
– Treenaaminen on tässä porukassa enemmänkin elämäntapa, joten tunteja ei sen suhteen lasketa. Sanotaanko nyt vaikka niin, että meikäläinen otti päivätöistä yli kaksi kuukautta treenilomaa ennen studioita, että saa omat juttunsa varmasti kulkemaan.
Taloudellisen voiton tekeminen metallibändillä on tänä päivänä todella vaikeaa. Onko usko meinannut loppua näiden hommien kanssa, vai pidättekö bändiä vain mukavana harrastuksena?
– Ajan lisäksi ei ole laskettu myöskään rahaa, vaan on aina pyritty kehittämään hommaa eteenpäin pidemmällä tähtäimellä. Käytännössä kaikki rahat, mitä on bändihommista ansaittu, on sijoitettu ulkomaanreissuihin tai uusiin soittokamoihin. Viimeisimpänä hommattiin vähän uv-lamppuja keikoille, joten lavalla on nykyisin melkoinen neonvalodisko!
Haastattelu julkaistu Infernossa 5/2015.