Noutajalla ei ole paljon ikää. Miten tällainen kokoonpano pääsi syntymään?
– Meillä oli yhteistä bändihistoriaa, kun soitettiin Masin [Hukari, kitara ja laulu] ja Juffin [Karlsson, rummut] kanssa lähemmäs vuosikymmen Amoralissa. Jonnen [Linqvist, kitara] kanssa meillä oli punkkia soittava Mönni, basisti Pekka Johansson avaa.
– Mulla ja Jonnella tuli samalla työpaikalla ollessa, kun kuunneltiin töiden lomassa genren klassikkoalbumeita, spontaanisti idea, että pitäisikö alkaa vielä soittamaan death metalia. Ehdotin Juffille ja Masille, että kokeillaanko huvikseen, ja ekat treenit oli siinä jo sovittu.
– Aloitettiin ekat treenit Born unto Hawthorns -biisin aloitusriffillä, jota mietin vähän ennakkoon, ja loput kappaleesta sohaistiin kasaan melkein heti sen jälkeen. Se, että soittaa vanhojen frendien kanssa tämmöistä, on lähes maagista. Kaikki palikat vain asettuvat kasaan.
Oliko Never Meant to Save Us -ep:n purkitus hankala prosessi?
– Päinvastoin! Emme luoneet mitään paineita, ja kaikki toteutettiin treenikämpällä Jonnen hoitaessa äänityksen, miksauksen ja masteroinnin. Rummut ja bassot äänitimme samanaikaisesti purkkiin kuudessa tunnissa, eikä kitaroissakaan kauaa nokka tuhissut. Lauluja ja sooloja teimme joinain iltoina tuottoisalla tahdilla, vaikka mitään deadlinea ei ollut.
– Emme jääneet ylituottamaan ja uudelleenäänittämään mitään, vaan tärkeintä oli hyvä fiilis tekohetkellä. Meillä kaikilla on sen verran kilometrejä takana, että stressiä ei oteta vaan pidetään hauskaa. Sitä soittamisen ja tekemisen pitäisi muutenkin olla.
– Just näin, Hukari nyökkää.
– Kirjoitin sanoituksia Juffin ja Pekan äänitellessä pohjia, ja kun se meni niin äkäseen tahtiin, piti hakea kitara kotoa, että päästiin äänittämään samana iltana rytmikitaroita. Siinä jäi kieletkin vaihtamatta, joten tuli tehtyä kardinaalisynti eli nauhotettua biisit kahdeksan kuukautta vanhoilla kielillä!
Minkälaisista asioista laulatte?
– Mun eka fiilis oli, että olis siisti tehdä jotain gore- tai kauhuaiheista lyriikkaa, mutta tajusin nopeasti, että eihän siitä mitään tuu. Eletään kuitenkin maailmassa, jossa uutisten katsominen on pelottavampaa kuin yksikään kauhuleffa, Hukari jatkaa.
– Kasvoin ison osan lapsuutta ja nuoruutta Lähi-Idässä, konservatiivisessa uskonnollisessa perheessä. Tuli nähtyä sotaa, väkivaltaa, uskonnollista hurmosta ja hulluutta. Siinä riittää puimista ihan riittävästi. Kai sen voisi tiivistää, että traumat tiskiin ja rähinä päälle!
Musiikistanne on helppo poimia vaikuttajia Deathistä Mayhemiin. Onko ep kunnianosoitus idoleillenne?
– Vaikutteet saa ehdottomasti kuulua! Treeneissä oli usein puhetta riffeistä niiden bändien nimillä, joiden inspiroimina ne tulivat, mutta koskaan ei ollut mielessä, että tehdään puhdasta kunnianosoitusta.
Onko seuraavaksi suunnitteilla kokopitkä levy?
– Ep näytti, mihin hommaa voi kehittää, ja sen jälkeen kirjoitetut biisit kuulostaa siltä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Päätettiin tehdä seuraavaksi toinen ep, jolla laajennetaan palettia; vedetään raskaammin, nopeammin, hitaammin ja testaillaan uusia elementtejä sekä sovituksia.
– Vahva fiilis on, että täyspitkän tekeminen olisi kahden ep:n jälkeen selkeämpää, kun yhteinen ilmaisu on muotoutunut kohdilleen.
Julkaistu Infernossa 8/2021.