Tunteita purkamassa – haastattelussa Nistikko

Vihaista grindcorea soittava Nistikko kuulostaa uudella albumillaan aiempaa kypsemmältä ja vakuuttavammalta.

Tuhannen pasuunan voimalla on hyvällä tavalla kypsin levynne. Onko Nistikko aikuistunut? 

– Bändi on ehdottomasti aikuistunut, kuten myös sen jäsenet, rumpali Jussi Pohjanen myöntää. 

– Koen, että homma lähti kunnolla käyntiin, kun tehtiin toista levyämme Kehää [2013]. Siinä vaiheessa suunta oli melko selvä, eikä meidän tarvinnut tehdä pelkästään mahollisimman nopeaa musaa epäkypsillä sanoituksilla. 

– Asioita tehdään nykyään päämäärätietoisemmin ja harkitummin, solisti Eetu Viita jatkaa. 

– Jäsenillä on elämissään paljon muitakin kiireitä, joten halutaan tehdä jutut kerralla niin hyvin kuin mahdollista. Olennainen osa kypsymistä on varmasti sekin, että jokaisella meistä on myös muita bändejä. Kukaan ei halua käyttää tolkuttomia määriä aikaa turhaan säätöön, kun aika on rajallisempaa. 

Koetteko, että uusi levy eroaa jotenkin olennaisesti aiemmista? 

– Tämä on ehdottomasti ehjin kokonaisuus tähänastisista, Pohjanen kertoo. 

– Siihen vaikuttaa varmasti, että kaikki biisit kahta lukuun ottamatta on minun säveltämiäni. Olen myös sovittanut albumin kaikki kappaleet, koska me ei käytännössä treenata koskaan eikä päästy soittamaan kuin päivä ennen studiota. 

– Jussi demotti kaikki biisit, ja mie tein lauludemot sen pohjalta, Viita sanoo. 

– Demot mahdollistivat avoimen keskustelun, jonka pohjalta saatiin hiottua yksityiskohdat kuntoon. Oli kivutonta mennä Ottojen [basisti Joki ja toinen laulaja Eräjoki] kanssa nauhoittamaan laulut, kun kaikki oli kerrankin sovituksellisesti valmiina. 

– Lisäksi levy eroaa aiemmista sanoituksellisesti, Viita jatkaa. – Kehällä Joonas [Syväniemi] teki suuren osan teksteistä, Väsyllä [2017] ne tehtiin aika lailla puoliksi ja tälle uudelle tein kaikki tekstit itse. 

– Nyt kun Joonas ei ole enää bändissä, halusin, että levylle tulee selkeä sanoituksellinen linja. Meidän kirjoitustyylit eroaa aika paljon toisistaan, ja erityisesti Väsyn teksteissä oli selvästi kuultavissa kahden eri tyylin kohtaaminen. 

Sanoituksissa esiintyy usein tuli tai palaminen. Mitä tämä kuvastaa? 

– Tuli on ollut jo pitkään vahvasti läsnä teksteissäni, ja halusin ottaa sen elementin tälle levylle mukaan aiempaa selkeämmin, Viita toteaa. 

– Vaikka mukana on tuttu elementti, halusin kokeilla jotain uutta tapaa toimia. Mulla on satojen tekstien pankki, josta yleensä jaan tekstit eri projekteille tyylin mukaan, mutta tätä levyä varten en halunnut kaivella vanhoja tekstejä. 

– Olin lukenut paljon kulteista, joten aihepiiri löytyi helposti. Teema myös mahdollisti ulkoisen kertojan käytön, jolloin sanoitusten ei tarvitse tulla minun maailmastani. Tällä levyllä tuli edustaa kertojan vihaa ja palaminen puhdistusta. 

Musiikkinne on kiukkuista. Oletteko te vihaisia ja väkivaltaisia ihmisiä? 

– Vihaisille ja väkivaltaisille tyypeille ei ole tilaa tässä yhtyeessä tai meidän piireissä, Pohjanen painottaa. 

– ”Normaalilla tallaajalla” on oletus, että noilla tyypeillä on vitun paha olla. Olen monesti sanonut esimerkiksi työkavereille, että väkivaltaisen marginaalimusan tekijät on ihanimpia ja vastaanottavaisimpia ihmisiä, mitä olen koskaan tavannut. Musiikki on vaan hyvä kanava purkaa tunteita, oli se sitten vihaa tai surua. 

Nistikko on ollut kasassa jo 15 vuotta. Millainen tähänastinen uranne on nyt katsottuna ollut? 

– Ite oon tosi tyytyväinen meidän matkaan, Pohjanen sanoo. 

– Reissuista on pelkkiä hyviä muistoja, vaikka oltais ajettu montasataa kilometriä johonki kusiseen luolaan ja keikkaa ois kattomassa kaks tyyppiä. Ympärillä olevat ja olleet ihmiset on tärkein asia tän musan kanssa. Ulkomaillahan me ei olla käyty soittamassa. Jos sen sais tehtyä vielä jossain vaiheessa. 

Julkaistu Infernossa 6/2021.