”Tuska-torstain voitto toi uskottavuutta metallikentällä” – haastattelussa Balance Breach

Suomalaisen Balance Breachin ensimmäisellä levyllä soi vakuuttavan kuuloinen moderni metalli, joka kestää kansainvälisen vertailun.

Kuva: Vihis Visuals

Balance Breach on ollut kasassa nyt viisi vuotta. Minkälaisista lähtökohdista perustitte bändin? 

– Minä ja Terho [Korhonen, kitara] aloimme soittaa yhdessä jo ala-asteikäisinä eli noin 15 vuotta sitten, rumpali Antti Halonen muistelee. 

– Balance Breachin esiaste muodostui vuotta myöhemmin Sakun [Heimonen, kitara] ja Jonin [Härkönen, basso] liityttyä mukaan. Tällä eri nimellä ja laulajalla toimineella kokoonpanolla soitettiin vuoteen 2014 asti, jolloin Mikkelin musiikkipiireistä meille jo ennestään tuttu Aleksi [Paasonen, laulu] liittyi yhtyeeseen edellisen solistin siirryttyä sivuun. 

– Kävi ilmi, että Aleksi oli ollut toisessa yhtyeessään samankaltaisessa asemassa kuin minä ja kantanut pääasiallisen vastuun bänditoiminnan kasvattamisesta ja etenemisestä. Hommat osoittautuivat huomattavasti aiempaa helpommiksi, kun minusta ja Allusta muodostui hyvä tutkapari. Teimme esikoisjulkaisumme [Incarceration-ep, 2015], jonka valmistuttua ajattelimme, että bändi ansaitsee ennen ep:n julkaisua uuden alun uuden nimen alla. Syntyi Balance Breach. 

Minkälainen levy Dead End Diaries mielestänne on? 

– Äärimmäisen monipuolinen, laulaja Paasonen vastaa. – Siinä kuuluvat niellyt kilometrit sekä rohkea ja ennakkoluuloton tapamme tehdä musiikkia biisien ehdoilla. Jokaisessa kappaleessa on käytetty sen vaatimia elementtejä, jotta saavuttaisimme kokonaisuuden, joka esittelee näkemyksemme parhaasta mahdollisesta musiikista 2020-luvulla. Levyllä on niin musiikillisesti kuin sanoitustenkin osalta vahva päiväkirjamainen draaman kaari, joka kuljettaa kuulijan läpi eri mielentilojen ja koko tunteiden kirjon. 

Albuminne on genressään valmiin kuuloista tavaraa. Kuinka perfektionisteina pidätte itseänne? 

– Säveltämisen ja tuottamisen osalta bändissämme vallitsee siinä suhteessa hyvä tasapaino, että osa meistä on todella perfektionisteja ja osa hieman vähemmän, Halonen palaa ääneen. 

– Sävellysten valmiiksi saattamisessa vallitsee hyvä yhteisymmärrys. Työstämme biisit lähes lopulliseen muotoonsa koko porukan voimin, usein Terhon säveltämien teemojen tai niistä syntyneiden laajempien ideakokonaisuuksien pohjalta. Uskomme, että kappaleen syvin henki ja tunnelma on pystyttävä vangitsemaan talteen melko lyhyessä ajassa. 

Edustatte suomalaisessa metalliskenessä niin sanottua uutta koulukuntaa. Mitä haluatte tuoda kotimaiselle metallikentälle? 

– Omaa avarakatseista näkemystämme metallimusiikista, Paasonen toteaa. – Tunnetila tai tarina pyritään kanavoimaan musiikin välityksellä kuulijalle mahdollisimman voimakkaana, keinoja kaihtamatta. Livebändinä haluamme tarjota yleisölle enemmän välitöntä energiaa ja vuorovaikutusta sen sijaan, että pyrkisimme näyttämään mahdollisimman coolilta tai rockuskottavalta. 

Voititte viime vuonna Tuskan bändikilpailun. Minkälaista potkua se toi urallenne? 

– Tuska-torstain voitto toi uskottavuutta metallikentällä, jossa massasta erottautuminen ja esille pääsy voi olla tänä päivänä todella haastavaa. Se toi myös itsevarmuutta ja ikään kuin todisteen siitä, että teemme asioita oikein ja se tekee ihmisiin vaikutuksen, Halonen sanoo. 

– Saimme voitosta ja Tuska-esiintymisestä potkua myös levyn tekemiseen. Meillä oli tunne siitä, että nyt on meidän aikamme.

Julkaistu Infernossa 6/2020.