Kotimaiselle doom metal -kentälle astelee uusi yhtye Abbey, jonka jäsenistöltä löytyy kilometrejä ja kokemusta lukuisista muista yhteyksistä. Bändin isänä toimii muun muassa Kauko Röyhkän ja Hexvesselin kanssa soittanut, myös black metal -projekti Phallosopherin takana oleva Jesse Heikkinen, joka sai kipinän oman yhtyeen kokoamisesta äänittäessään taustalauluja Fuzzifer-bändille.
”Minussa syttyi jokin lapsenomainen musiikin ilo. Se oli kipinä, joka vei takaisin teinivuosien treenikämpille ja siihen mahtavaan tunteeseen, jonka musiikillinen itseilmaisu voi soittajassa parhaimmillaan aiheuttaa. Tiesin heti, että tätä minun tulee seuraavaksi tehdä. Kirjoitin sosiaaliseen mediaan etsiväni muusikkoja uuteen bändiin, ja pian oululainen tuttavani Janne Markus (The Man-Eating Tree, Poisonblack) vastasi päivitykseeni. Jannen ei tarvinnut vakuutella minulle mitään, tiesin heti, että hän on oikea ihminen bändiin. Vaihdoimme muutaman lauseen yhtyeen visiosta ja totesimme olevamme samalla aaltopituudella”, Heikkinen kertoo.
Heikkinen sanoo hänellä olleen alusta asti mielessään yksi ja ainoa sopiva rumpaliehdokas bändiin, nimittäin Sentencedistä ja niin ikään The Man-Eating Treestä tuttu Vesa Ranta.
”Tiesin, että Vesa on omasta tahdostaan vetäytynyt bändikuvioista, joten arkailin hetken ennen kuin uskaltauduin kysymään häntä. Lähetin hänelle muutaman luonnoksen ja suureksi onnekseni hän vastasi myöntävästi.”
Ennen kuin Heikkinen otti yhteyttä Rantaan, oli rumpali jo ehtinyt nähdä Jessen some-päivityksen, jossa tämä etsi soittajia uuteen bändiinsä. Ranta ei ollut kuitenkaan reagoinut julkaisuun, koska ajatteli, ettei yhteistyö onnistuisi logistisista syistä.
”Samana iltana Jesse kuitenkin otti yhteyttä ja kysyi kiinnostuksestani liittyä mukaan. Hän laittoi minulle pari demoa ja sen jälkeen olin myyty mies”, Ranta toteaa kuvaillen sävellyksiä omaperäisiksi ja monisäikeisiksi ja niiden tunnelman puhutelleen heti.
”Ei mennyt kun reilu kuukausi, kun bändin kokoonpano oli kasassa. Sen suhteen mentiin vahvasti intuitio edellä, otettiin mukaan ihmisiä joita ei edes kunnolla tunnettu. Tiedettiin vain, että jäsenet olivat näyttäneet kyntensä myös muualla. Biisejä syntyi sellaista tahtia, että jo keskikesällä päätettiin alkaa tehdä suorilta debyyttilevyä. Nyt noin viisi kuukautta myöhemmin levy on viimeistä loppusilausta vaille valmis ja fiilis on kaikkensa antanut, mutta tyytyväinen. Olen ihmetellyt, miten tämä kaikki meni näin nopeasti”, sanoo Ranta.
Heikkinen sanoo levyn kappaleissa kuuluvan vahvana 60- ja 70-luvun progressiivisesta rockista imetyt vaikutteet ja mukana on esimerkiksi paljon mellotronia, moniäänisiä laulumelodioita ja harvinaisempia tahtilajeja. Tarkoituksena oli luoda jotain melankolista, kaunista, lohduttavaa ja taiteellista.
”Vaikka kyseessä on ’doom’-äänite, kappaleissa on silti toivoa. Esoteeristen teemojen äärellä pyörivät sanoitukset käsittelevät jonkinlaista henkistä vapautumista ja valheellisesta tuskasta irtautumista”, Heikkinen avaa.
Laulaja-kitaristi Heikkisen, kitaristi Markuksen ja rumpali Rannan lisäksi Abbey-orkesteriin kuuluvat toinen laulaja Natalie Koskinen (Shape of Despair) sekä basisti Henri Arvola. Yhtye etsii parhaillaan julkaisijaa esikoispitkäsoitolleen. Orkesterin tekemisiä voi seurata Facebookissa ja Instagramissa.