Vielä kerran, tunteella – haastattelussa Behemothin Nergal

27.02.2014

”Minä olen Adam ja edustan ainoastaan itseäni”, toteaa Behemothin solisti Adam ”Nergal” Darski. Bändin kymmenes täyspitkä kantaa nimeä The Satanist, ja leukemian päihittänyt solisti vannoo nyt yhä lujemmin tunteiden, vapauden ja yksilöllisyyden nimeen.

Jo ennen toista maailmansotaa kirjailijanuransa aloittanut Witold Gombrowicz tuli tunnetuksi sarkastisesta tyylistään sekä eksistentialismiin nojaavista psykologisista henkilökuvauksistaan. Kotimaassaan Puolassa miehen teoksilla oli tapana jakaa kansa kahtia: pureva kritiikki perinteisiä valtarakenteita ja katolista kirkkoa kohtaan koettiin joko nerokkaana, ajatuksia herättävänä ja siten sangen tervetulleena tai pelkästään paheksuttavana provokaationa.

Miehen kenties kuuluisin teos on nimeltään Dzienniki (englanniksi Diaries), jossa hän ottaa kaunokirjallisuuden keinoin kantaa niin politiikkaan, uskontoon kuin puolalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen.

Behemothin kymmenennen täyspitkän The Satanistin kahdeksannella raidalla nimeltä In the Absence of Light kuullaan pätkä Dziennikin kirjasta alkuperäiskielellä.
Nergal selittää vähän anteeksipyydellen, ettei tarkoitus ole suinkaan vaikuttaa ylimieliseltä niitä kohtaan, jotka eivät ymmärrä puolaa. Jombrowiczin viesti vain osui niin syvälle sieluun, että teksti oli saatava mukaan kielimuurista huolimatta.

– Hän oli mahtava filosofi. Luin hänen päiväkirjojaan tehdessäni tätä levyä, ja tämä oli yksi suurimmista innoittajistani. Hänen kirjansa käsittelevät vapaa-ajattelun periaatteita ja koin ne todella upeiksi. Halusin tehdä tällä levyllä statementin.

– Se on ikään kuin epätoivoisen, yksinäisen ja vanhan ihmisen huuto pimeyteen. Hän janoaa saada yhteyden johonkin ja ottaa esille kaikki jumalkäsitteet ja uskonnot. Ja eräs seikka, jonka hän ilmaisee on, että hän sanoo saaneensa tarpeekseen jumalista, tarpeekseen uskonnoista, eikä tarvitse niitä. Ainoa mitä hän tarvitsee, on toinen ihminen jolle puhua. Ja se on yhteys, jota hän janoaa. Se on hyvin epätoivoinen ja todella tunteikas runo. Se on aivan upea ja sopi niin täydellisesti tähän kontekstiin.

Ei ole mikään yllätys, että Nergal samastuu juuri Gombrowiczin kaltaiseen kiisteltyyn ja kunnioitettuun hahmoon. Kirjailijan tavoin myös hän on tunnettu kotimaassaan niin mielipiteistään kuin taiteestaankin. Jumalaa pilkkaava metallimuusikko on myös historiaa opiskellut, museokuraattorin ammattiin valmistunut entinen leukemiapotilas.

Behemoth2013_Maciej_Boryna

Syövän päihittänyt ja elämää selvästi uudella innolla rakastava mies taistelee vieläkin toista, surullisenkuuluisaa ja nyt jo lähinnä surkuhupaisaa kamppailua Puolan korkeimmassa oikeudessa. Kädenvääntö Puolan uskonnollisen perinteen ja Nergalin edustaman modernin vapauskäsitteen kanssa on kestänyt nyt jo neljättä vuotta.
Siitä kuitenkin lisää tuonnempana.

Rehellisesti radikaalimpi

Viimeksi Nergal puhui Infernolle Tapio Aholan haastatellessa muusikkoa alkukesällä 2012 (Inferno #98). Tuolloin mies pystyi jo muistelemaan vuosien 2010–11 aikana käymäänsä taistelua kuolemaa vastaan sekä ratkaisevaa luuydinsiirtoa, joka pelasti hänen henkensä. Hän muisteli liikuttuneena faneilta saamaansa tukea ja kertoi nauttineensa taas kiertue-elämästä täysin siemauksin. Seuraava levy oli silloin vasta suunnitteluvaiheessa, mutta Nergal ennusti sen olevan todennäköisesti ”tärkein urallamme”.

The Satanist julkaistaan helmikuussa, ja levy on jo nyt saanut osakseen positiivista huomiota tyylikkäällä Blow Your Trumpets Gabriel -videolla. Videokappale on myös levyn avausraita, eikä sitä liene valittu sattumalta ensimmäiseksi näytepalaksi. Gabriel on Raamatussa juuri se enkeli, joka julistaa Jumalan tulon. Behemothin panokset tuntuvat nousseen ja pelissä on enemmän kuin ennen.
Syynä uuteen vireeseen on käynti kuoleman porteilla ja palaaminen takaisin elämään ja terveyteen. Kuten kuvitella saattaa, kyseessä oli vavisuttava matka.

– Olin poissa pelistä monen kuukauden ajan, Nergal toteaa tänä päivänä. Hän puhuu kännykkäänsä autossa matkalla Krakovaan. Mies sanoo olevansa krapulassa, koska edellinen ilta kuulemma vähän venyi, mutta kertoo voivansa muuten hyvin.

Vain runsas kolme vuotta sitten tilanne oli toinen. Kotikaupunkinsa Gdanskin sairaalassa ei maannut pahamaineisen mustaa kuolometallia soittavan orkesterin solisti Nergal, vaan päälle kolmikymppinen Adam Darski, jonka elämä lähestyi loppuaan. Kaikki energia ja voima meni kuoleman torjumiseen ja hengissä pysyttelemiseen. Behemoth ja bändiasiat siirtyivät syrjään, kitara kun ei pysynyt enää käsissä.

– Meidän täytyi vain olla kärsivällisiä ja toivoa, että joku päivä vielä pystyisimme soittamaan ja julkaisemaan uuden levyn. Se juuri tekee tästä levystä niin erityisen tärkeän. Tämä on kymmenes albumimme, ja kun ottaa huomioon koko historiamme ja sen, että pysyimme yhdessä ja selvisimme kaikesta tullen entistä vahvemmiksi… Olemme onnistuneet tekemään levyn, joka on todella rehellinen ja… siis, se on toki Behemothia, mutta avaa niin monia uusia ovia. Tunnen oloni toipuneeksi ja uudestisyntyneeksi, ja tuntuu siltä, että saimme mahdollisuuden käyttää kaiken kokemamme johonkin uuteen.

Itse levyntekoprosessi ei poikennut miehen mukaan merkittävällä tavalla edellisistä. Evangelionista (2009) on ehtinyt vierähtää tovi, mutta kuilu sen ja The Satanistin välillä ei jää pelkästään kronologiseksi.

– Meillä on nyt erilainen asema, tarkastelemme asioita täysin erilaisesta kulmasta, eri perspektiivistä ja eri mielialasta.
Nergal viittaa edeltävään levyyn sanalla ”geneerinen” ja kuvailee nykyistä mielialaansa uudenlaisena ja ennen kokemattomana tietoisuutena, taiteellisen potentiaalin vapauttamisena. Hän myös kuvaa tämän päivän Behemothia radikaalimpana kuin koskaan, mikä on mielenkiintoinen sanavalinta. ”Radikaali” kun tarkoittaa hänelle nykyään jotain ihan muuta kuin ennen.

– Se on tunteikkaampi, inhimillisempi eikä enää niin keinotekoinen. Halusimme tehdä rehellisemmän levyn. Se oli nimenomaan se tärkein linjaus. Joskus nuorempana yritin raivota ja todistaa yhtä sun toista ihmisille, itseni mukaan luettuna. Tänä päivänä saan suurta lohtua siitä, ettei minun tarvitse käyttäytyä sillä tavalla, vaan voin vain olla oma itseni. Minun ei tarvitse teeskennellä olevani joku toinen. Se on todellakin mahtava fiilis.

Minä elän

Adam ”Nergal” Darski tunnetaan kotimaassaan paitsi Behemothista myös taannoisesta Voice of Poland -valmentajanpestistään. Viime vuonna ansiolistalle tuli lisättyä myös kirjailijan hommat, kun Darskin omaelämäkerta Sacrum Profanum, jossa hän käy yksityiskohtaisesti läpi Behemothin urankäänteitä, omia elämänvaiheitaan ja niin yhteiskunnallisia kuin henkilökohtaisiakin mielipiteitään, ilmestyi.
Kirjaa on myyty Puolassa reilut 40 000 kappaletta, mikä kuulemma sekä ilahdutti että ällistytti. Sitä käännetään paraikaa englannin kielelle, ja käännös julkaistaan Nergalin mukaan todennäköisesti myöhemmin kuluvana vuonna.

– Ollakseni täysin rehellinen, odotin saavani todella paljon paskaa niskaan, hän nauraa.

behemoth

– Mutta jengi tuntuikin arvostavan sitä, että puhuin kuin kuka tahansa normaali tyyppi. Kirja ei ole millään tavoin teennäinen, vaikka se olisi hyvin voinut olla. Olisin voinut vain syöttää egoani ja tehdä mitä tahansa, koska minulla oli täydellinen taiteellinen vapaus sen suhteen. Mutta päätin sittenkin vain olla mahdollisimman maanläheinen ja tavallinen, ja kirja osoittautui suosituksi. Kaikki jotka ovat lukeneet kirjan pitivät sen brutaalista rehellisyydestä ja älykkyydestä. Se on hienoa.

– Tuntuu, että persoonani voi ikään kuin avata ovia ja ikkunoita tuulettaakseen vähän yhteiskunnassa käytävää keskustelua. Ja se on hyvä asia. Mutta en ota vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni.
Tuota vastuuta hän on saanut kantaa viime vuosina Puolan korkeimmassa oikeudessa asti. Kuten useaan otteeseen on ehditty raportoida, Nergal repi vuonna 2007 Behemothin erään keikan aikana Raamatun sivuja palasiksi todeten katolisen kirkon olevan ”maailman tappavin kultti”. Seurasi puolalaispoliitikon nostama syyte jumalanpilkasta, mikä johti lopulta Euroopan komission puuttumiseen Puolan sisäiseen oikeusprosessiin. Se muistutti maan tuomioistuinta muun muassa eurooppalaisen demokratian ja ilmaisunvapauden perinteistä.

– Minut on todettu syyttömäksi kahteen eri otteeseen tämän naurettavan pitkän prosessin aikana. Mutta viimeinen oikeuskäsittely on itse asiassa tällä viikolla. Se tulee olemaan viimeinen tuomio, joten pidä peukut pystyssä. Minä todella toivon, että kaikki menee hyvin.

– Puolasta on tulossa toisaalta konservatiivisempi ja toisaalta radikaalimpi kuin koskaan ennen. Tuntuu siltä, että kaikki kärjistyy yhä enemmän ja enemmän, mikä johtaa yhä useammin vaaratilanteisiin.

Infernon painoon mennessä Puolan suunnalta ei ollut kantautunut pihaustakaan vankilatuomiosta, ja Behemothin tulevaisuudensuunnitelmat ovat kaikesta päätellen voimissaan. Kuusi vuotta kestänyt kädenvääntö niin kuoleman kuin konservatiivipoliitikkojen kanssa näyttää siis viimeinkin päätyneen Behemothin ja Nergalin eduksi.

Bändi viettää seuraavat kymmenen kuukautta tien päällä Euroopassa, USA:ssa ja Venäjällä. Elämästä jälleen otteen saanut solisti ei voisi olla onnellisempi.

– Sairaus on auttanut minua olemaan kiitollisempi. Olen ehdottomasti viimeinen ihminen ottamaan mitään itsestään selvänä. Voin olla vaikka kuinka rättipoikkiväsynyt ja krapulainen rundilla ja sanoa silti rehellisesti, että tämä on aivan fantastista, minä elän unelmaani ja olen hyvin kiitollinen voidessani nauttia parhaasta olosta ikinä!

Nergal nauraa ja lisää heti perään nöyryyden olevan Behemothin ensisijaisin asenne sekä uusimman levyn että tulevan kiertueen suhteen.

– Tiedämme, että on olemassa miljoonia bändejä, jotka vain odottavat vuoroaan ottaa paikkamme auringossa, joten teemme todella kovasti työtä osoittaaksemme kiitollisuutemme ja arvostuksemme siitä, että meille ylipäänsä on suotu nämä lahjat. Ja että saamme olla osa tätä mahtavaa genreä.

Lisää luettavaa