Teemu Markkula, Death Hawks
1. Dungen: Allas Sak
– Dungen on bändinä ainutlaatuinen, ja se kuulostaa täysin omanlaiseltaan. Bändin soitto on levy levyltä aina vaan upeampaa, ja joka kerta on löydetty uusia kulmia ja ilmaisukeinoja. Ruotsipsykessä Dungen är kungen!
2. The Sonics: This is the Sonics
– Itselleni vuoden 2015 rajuin ja rankin levy. Nyt jo seitsemänkymppiset garagepioneerit asettivat riman vuonna 1965 ja pitävät sen edelleen paikoillaan. Uskomatonta!
3. Truls Mörck
– GöteborgilainenTruls Mörck on soittanut bändeissä kuten Graveyard ja Den Stora Vilan. Molemmissa bändeissä Trulsin ääni ja biisikynä ovat kuuluneet persoonallisina ja sielukkaina. Truls Mörckin ensimmäinen soololevy on vangitseva.
Niko Lehdontie, Domovoyd
1. Elephant9 with Reine Fiske: Silver Mountain
– Vaikka ei voidakaan luokitella tyylinsä puolesta raskaampaan musiikkiin, aion mainita tämän silti. Omasta mielestäni vuoden paras julkaisu. Norjalainen jazzrocktrio improvisoi scifimäisissä tunnelmissa ruotsin kovimman jytäkitaristin kera. Välillä hiiviskellään mellotronin kanssa ja välillä hakataan kirveellä urkuja solmuun.
2. Katakombi: Vaeltava kuolema
– Lyhyt, mutta syvältä louhiva doomdödöpaketti, ripauksella kosmista synamuilutusta. Levyn päättävä Rajatilasta todellisuuteen on vuoden parhaimpia yksittäisiä kappaleita.
3. Metz: II
– Energistä noiserockpaahtoa Jeesus Liskon sekä sen ännällä alkavan bändin hengessä.
Petri Saarela, Boar
1. All Them Witches: Dying Surfer Meets His Maker
– Tämä albumi on juurevaa, orgaanista soundimaailmaa ja hienoja melodioita täynnä. Täytyy vaan ihmetellä näiden kundien ajatuksen juoksua biisinkirjoitusvaiheessa. Välillä tuntuu, että kappaleet hajoavat aivan täyteen psykedeeliseen jamittelukaaokseen, mutta sitten sitä taas havahtuu todellisuuteen jonkin tiukan riffin tai melodian johdattamana. Levy on pyörinyt todella tiuhaan soittimessa ja tuntuu, että tästä löytää aina jotain uutta pientä yksityiskohtaa.
2. With the Dead: With the Dead
– Levyn takakansikin sen sanoo, File under Macabre Doom Metal: For the dead, ja kyllähän tämä levy semmoinen tekijämiesten raskaansarjalainen onkin, että moisia lauseita kannattaa kirjoitella kuulijoita johdattelemaan. Ylettömän raskaasta soundimaailmasta huolimatta kappaleet ovat yksinkertaisesti hyviä sävellyksiä ja herättävät mielenkiintoa kuuntelemaan levykäistä uudelleen ja uudelleen. Perinteiset superkokoonpanojen sudenkuopat on onnistuttu välttämään julkaisemalla levy ilman turhaa hypetystä, keskittymällä olennaiseen, eli musiikkiin. Tämän kyllä kuulee erittäin hyvin tinkimättömästä lopputuloksesta.
3. Tau Cross: Tau Cross
– Sopivassa suhteessa Killing Jokea, Amebixiä ja käppäisiä heviriffejä. Kyllä tälle on tullut nyrkkiä puitua kämpillä muutaman oluen jälkeen! Tosin pelkkää tykittelyähän tämä albumi ei todellakaan ole, vaan siitä löytyy arvaamattomia koukkuja sopivan progressiivisella sävellystyöllä. Odotan innolla kevään Roadburnin keikkaa!
Juttusarjan aiemmat osat löydät klikkaamalla tästä.