Vuoden 2015 kovimmat, osa 6: Viikate, Sammal ja Verjnuarmu listaavat suosikkinsa

Annamme jo useamman vuoden perinteellä puheenvuoron artisteille, jotka paljastavat loppuaan lähestyvän vuoden kohokohdiksi muodostuneet levyt.

26.12.2015

Kalle ”Kaarle” Virtanen, Viikate

1. Ghost: Meliora
Naurettavaa ylivoimaa Ruotsinmaalta! Infestissumam oli soittimessa pari vuotta putkeen, ja tunnelma oli, ettei tästä mennä edelle. Paitsi että Meliora laittoi vilkun päälle, meni rinnalle ja ohi. Myös ulkomusiikilliset seikat vetävät suuta virneeseen. He is – se on hänessä!

2. Lasten hautausmaa: Lasten hautausmaa
– Tuli aivan puskista, ja kaiken lisäksi Kouvolan puskista. Hienoja, ilmavia ja toiveikkaita kappaleita, mikä on aina haaste, kun käännetään multaa Totuus palaa -pellolla.

3. Motörhead: Bad Magic
– Onhan nää näitten kaksi viimeistä levyä olleet aivan liian pitkiä. Kolmekymmentäkolme minuuttia jytinkiä olisi hyvinkin passeli mitta. Syy palkintopallisijaan on yhtyeen uran paras balladi Till the end. Veretseisauttava ralli! Piste.

sammal

Janu Kiviniemi, Sammal

1. Melechesh: Enki
Jälleen kipakan aggressiivista. Rytmipuoli kiehtoo kyseisessä orkassa.

2. Leprous: The Congregation
– Kuulin bändiä ekan kerran syksyllä. Loistavaa laulua ja tunnelmaa.

3. Keep of Kalessin: Epistemology
– Jylhä levy, kuin tehty autoiluun. Minulle true black metal ei ole ainoa black metal. En hiffaa kirkonpolttoa, murhaa ja väkivaltaa.

verjuarmu

Musta Savo, Verjnuarmu

1. Paradise Lost: The Plague Within
– Paradise Lost tekee tällä loistavalla levyllä paluun juurilleen. Paluun ovat tehneet myös viimeksi 90-luvulla kuullut murinalaulut. Kappaleiden taso on hyvä läpi levyn ja tuotanto laadukasta. Hienoja melodioita ja mieleenpainuvia riffejä piisaa. Beneath Broken Earth on täysiverinen doomrypistys ja saa varmasti vanhan liiton metallipäiden niskat heilumaan.

2. Autopsy: Skull Grinder
– Tämä ep on alusta loppuun taattua Autopsy-laatua. Tätä voitaneen pitää jonkinlaisena välijulkaisuna, mutta seitsemän kappaleen rypistys on siitä huolimatta väkevä suoritus. Soundit ovat jälleen sopivan mutaiset, eikä minkäänlaista hifistelyä ole kuultavissa… onneksi. Sisältö on sitä ihteään eli visvaista ja rujoa vanhan liiton death metalia. Chris Reifertin ”laulut” kuulostavat mielenvikaisen
zombien tuottamilta korahduksilta. Tämän ilkeämmäksi ei musiikki voi
enää tulla.

3. My Dying Bride: Feel the Misery
– Bändi on tehnyt jälleen kerran tasokkaan levyn. Kappaleet ovat pitkiä ja sisältävät paljon kuunneltavaa. Rauhallisia kohtia seuraavat väkevät murinalauluilla kuorrutetut rypistykset. Tuotanto on selkeää, ja bändin ominaissoundi kyllä erottuu. Laulajan valittava laulutyyli tosin alkaa pidemmän päälle puuduttaa. Kaiken kaikkiaan silti kelpo suoritus.

Juttusarjan aiemmat osat löydät klikkaamalla tästä.

Lisää luettavaa