”Yksi ihminen voi olla kokonainen armeija” – haastattelussa Amon Amarth

Johan Hegg on nähnyt viime vuosien kuluessa, miten ihmiset ovat kriisistä toiseen kulkiessaan ensin etääntyneet toisistaan ja rakentaneet sitten uusia siltoja vanhojen tilalle. Niin kävi myös Heggin elämässä, mikä kuuluu uudella Amon Amarth -albumilla.

01.10.2022

The Great Heathen Army, Amon Amarthin kahdestoista albumi, tuntuu jo katseen vangitsevan kantensa perusteella enemmän kuin ajankohtaiselta levytykseltä. 

Toisin kuin yhtyeen aiempien levyjen jylhästi maalauksellisissa kansissa, nyt bändi poseeraa kuvassa itse. Heillä on mukanaan kokonainen armeija, jonka soturit kantavat eri heimojen tunnuksia. On kuin lukuisat kansat olisivat yhdistyneet suurta yhteistä uhkaa vastaan. 

Laulaja Johan Hegg sanoo, ettei albumi heijastele täysin suoraan nykymaailmanmenoa, mutta alkaa sitten kerrata, miten yksi kriisi sai hänet menettämään uskonsa ihmisten empatiakykyyn, kunnes toinen tapahtumaketju sai uskon syttymään uudelleen. 

– Halusin ajatella, että kovimpien kriisien iskiessä kaikkein erimielisimmätkin ihmiset pistäisivät pikkumaisuutensa edes hetkeksi telakalle ja tekisivät kaikkensa yhteisen vaaran taltuttamiseksi, Hegg murahtaa. 

– Pian huomasin, että pandemia sai lähes koko ihmiskunnan jakaantumaan. Se oli kytenyt tavallaan pinnan alla jo pitkään, mutta kaikki ne rokote”keskustelut” ja muut olivat kuin ihmiskunnan oma sisällissota. 

– Mikä erikoisinta, nyt kaikki ne vuosien ajan käydyt taistelut on ikään kuin unohdettu, ja jäljelle jäi eräänlainen puhumattomuuden kulttuuri. Ihan kuin kaikki olisivat ajautuneet niin kauas toisistaan, että kommunikaatioyhteydet katkesivat, ja olisi saattanut kestää kauan, ennen kuin ne olisi saatu rakennettua uudelleen. 

– Aloin kirjoittaa aiheesta siten kuin minulla on tapana. Pistin ajatuksia paperille Amon Amarthin tapaan. Nyt käsissämme on The Great Heathen Army. Sen keskeinen teema on kysymys juuri siitä, mitä ovat ne asiat, jotka saisivat heimot yhdistämään voimansa ja olemaan kerrankin yhtä, ajasta ja paikasta riippumatta. Tämä kevät on osoittanut myös minulle, että sellainen on oikeasti mahdollista, kun uhka on tarpeeksi suuri. 

Kriisit kansojen yhdistäjänä 

Ironista kyllä todellinen maailma tuli samaan tulokseen kuin Hegg lyriikoissaan, mutta vasta aivan viime kuukausina, Amon Amarthin albumin oltua jo hyvän aikaa valmiina: Ukrainan sota on toiminut myös uusien siltojen rakentajana. 

Hegg on hyvillään siitä, miten kaksi peräkkäistä kriisiä ovat kaikessa hirveydessäänkin saaneet ihmiskunnan luonteen paljastumaan ja kääntymään ympäri moneen kertaan, minkä olisi tietenkin toivonut tapahtuvan ilman kuolonuhreja. 

– Se hirviömäinen ja epäoikeudenmukainen sorto, jota Itä-Euroopassa tapahtuu tällä hetkellä, on jotain, millä ihmiskunta osoittaa jälleen nuoruutensa ja toistavansa omaa historiaansa, Hegg sanoo. 

– Historiasta löytyy loputtomasti esimerkkejä, miten tarpeeksi tyrannimainen sorto on saanut kansat yhdistämään voimansa. Se on toiminut kokonaisten valtioiden syntynä ja tuhona. Siitä on kirjoitettu taruja ja fantasiaa. Jopa minä olen kirjoittanut tällaisista aiheista aina. Vallanhimo ei poistu ihmisyydestä ikinä. 

– Niin masentava ajatus kuin tuo onkin, kolikon toisella puolella on onneksi se tosiasia, että lopulta tyranneja vastaan todellakin noustaan ja useimmiten heidät myös päihitetään. En olisi ikinä uskonut, että ihmisistä voi vielä löytyä niin paljon myötätuntoa ja halua auttaa kuin nyt Ukrainan sodan kohdalla. Maailma on nyt hetken yhtä.

Muutama kuukausi sitten Hegg ja vaimonsa ottivat luokseen ukrainalaisia pakolaisia, ja laulaja sanoo eläneensä yhden silmiä avaavimmista jaksoista koko elämässään.

– Ruotsiin alkoi tulvia pakolaisia, ja siinä tilanteessa olisi ollut jättimäinen valhe väittää itselleen, että kaikki, mitä voi tehdä tilanteen hyväksi, on lahjoittaa rahaa jotakin kautta ja tyytyä siihen, laulaja kertoo.

– Minulla ja vaimollani on iso talo, joten päätimme tarjota kotiamme ihmisille, jotka tarvitsivat kattoa päänsä päälle. Vaimoni löysi Facebook-ryhmän kautta ihmisiä, jotka kaipasivat kipeästi apua. Luoksemme saapui äiti ja poika sekä isä kahden tyttärensä kanssa. Nyt he ovat jo jatkaneet matkaansa, mutta nuo viikot olivat tärkeitä kaikille.

Mietteliäs Hegg kertoo syvä nöyryys äänessään, millaista oli kohdata elämänsä menettäneitä pakolaisia.

– Olin todella vaikuttunut siitä, miten vahvoja ihmiset voivat olla tällaisen kriisin keskellä. Miten vanhemmat siirtyvät täydellisen hallitulle suojeluvaihteelle ja miten urheita pienet lapset voivat olla, hän sanoo ääni lähes murtuen.

– He seurasivat uutisia tuhoista, jotka eivät tapahtuneet jossain kaukana taistelutantereella. He näkivät omia kotikatujaan, joita ei enää ole. Kotimaansa, joka oli täydellisesti raiskattu. Silti he jaksoivat pitää yllä toivoa ja valoivat toisiinsa uskoa, että kaikki rakennetaan vielä uudelleen.

– Yritimme tarjota heille turvallisen ympäristön. Emme tuoneet sotaa esille itse, vaan tarjosimme hetkeksi arjen, jossa asiaa ei tarvitse ajatella, ellei itse halua. Se oli yhtä paljon henkistä pakolaisuutta kuin fyysistä, mutta kun se hetki tuli ja he halusivat kertoa tarinansa, huomasin nopeasti kyseenalaistavani monia asioita elämässä.

– Tämä sota, tämä verilöyty, on osoittanut että ainakin osa maailmasta kykenee yhdistämään voimansa ja toimimaan yllättävän nopeasti, kun tarve vaatii. Jos tapahtuneella on jokin hyvä puoli, se on tämä.

Kaikki lähtee riffistä

The Great Heathen Armysta välittyy voimakas tunnelataus, joka on teemojensa mukaisesti ylväs ja juhlava. Siitä tekee mieli käyttää jopa kulunutta sanaa ”voimaannuttava”.

Erikoiseksi asian tekee se, että Amon Amarth itse kuvailee tiedotteessa tehneensä paljon synkemmän ja raskaamman albumin kuin sen kaksi edeltäjää, Jomsviking (2016) ja Berserker (2019).

– Voiko olla, että teimme niin mukaansatempaavan levyn niin toivottomista ja lopullisista asioista, että saimme ladattua mukaan sellaista metallin voimaa, joka jättää jälkeensä latautuneen fiiliksen? Hegg nauraa pitkään.

– Meillä olisi riittänyt materiaalia moneen muuhunkin kappaleeseen, mutta emme viimeistelleet niitä, koska koimme, että haluamme pitää kiinni eräänlaisesta vanhan liiton menosta. Ei. Liian. Pitkiä. Albumeita. Halusimme, että tällä levyllä on selkeä A- ja B-puoli, joilla on aloitus ja lopetusraitansa.

– Vielä enemmän minulla oli tekstejä! Olen joskus ollut tilanteessa, jossa joudun etsimään inspiraatiota jotain kappaletta varten. Vaikkapa kirjoista. Tai elokuvista. Nyt ajatuksia oli tulvinut niin paljon, että tekstejä oli liikaa ja päätin keskittyä tietynlaisiin tunnelmiin. Purkaa ajatuksiani Amon Amarth -muodossa.

– Kerron tämän siksi, että ehkäpä levyn voima perustuu siihen, miten pakottomasti ja vaivattomasti se syntyi.

Pian Hegg löytää The Great Heathen Armylle etäisen sukulaisen, joka käy hyvinkin paljon järkeen, kun kuuntelee levyn näennäisen simppeleitä, keskitempoisia, tarttuvia ja sulavia riffejä, joissa on suurellinen pohjavire.

– Those Once Loyal, Bolt Throwerin viimeiseksi jäänyt albumi, on jotain, jonka koen olleen heidän tavallaan jotain samanhenkistä, hän arvuuttelee.

– Löydän yhteyden jopa As Cannons Fade -päätöskappaleen ja levymme päättävän The Serpent’s Trailin välillä. Ne ovat täysin erilaisia kappaleita, mutta molemmat huokuvat tietynlaista väistämättömyyttä ja lopullisuutta. Ihan kuin jokin isompi matka olisi tullut, jos ei välttämättä päätökseensä, niin ainakin todella merkittävään käänteeseen.

Seuraavaksi Hegg sanoo, että maltilliset tempot ovat paljon armottomampia riffeille, ja bändin pääasiallinen säveltäjä, kitaristi Olavi Mikkonen saikin pistää parastaan, jotta tiukka kolmevarttinen kiinnostaa läpi kestonsa.

– Siellä on tasan yksi kappale, joka on hieman nopeampi, mutta edes se ei ole NIIN nopea. Tämä albumi vain vaati eräänlaista raskaampaa, viipyilevämpää tunnelmaa, jossa pureudutaan riffin ytimeen, laulaja summaa.

– Kaikki lähtee lopulta riffeistä ja melodioista. Mikään eeppinen idea tai kuvasto ei ole mistään kotoisin, jos se ei perustu hyvään riffiin tai melodiaan. Vuosien varrella olemme saaneet huomata, ettei Amon Amarthin perustuksia ole valettu monimutkaisuudelle vaan teräville, simppeleille koukuille, jotka saavat huomion kääntymään.

– Nopea tempo on helppo oikotie saada vähän vaatimattomammatkin ideat kuulostamaan jyrääviltä. En sano, että meille olisi koskaan tapahtunut niin, tietenkään, mutta keskitempoisen metallin tekeminen on mielestäni huomattavasti vaikeampaa. Siinä mitataan toden teolla riffin laatu, kun sitä ei lyödä tempon voimalla päin näköä.

Tuottajan merkitys

Puhuessaan Amon Amarthin ydinolemuksen pysyvyydestä ja sävyeroista eri albumeilla Hegg nostaa esille sen, miten paljon bändi on oppinut eri tuottajilta.

Sen jälkeen, kun Amon Amarth lakkasi tuottamasta levynsä itse, he ovat työskennelleet melkoisten nimien kanssa: Peter Tägtgren, Jens Bogren, Andy Sneap ja Jay Huston. Kukin heistä on antanut Heggin mukaan bändille paljon.

– Minun kulmastani katsottuna työskentely Bogrenin kanssa 2010-luvun taitteessa oli äärimmäisen tärkeää, koska hän haastoi minua laulamiseni suhteen ja piiskasi minut parempiin suosituksiin kuin koskaan, Hegg sanoo ja jatkaa, että vaikka tuottajat ovat sittemmin vaihtuneet, hänen tiukka työmoraalinsa laulujen suhteen on pysynyt.

The Great Heathen Armyn kohdalla Amon Amarth palasi Sneapin pajalle, mikä oli monen sattuman seurausta.

– Alkuperäinen tarkoituksemme oli tehdä albumi Slipknot- ja Lamb of God -tuottaja Josh Wilburin kanssa, mutta se oli matkustusrajoitusten vuoksi mahdotonta ja yhteistyö jäi toteutumatta, Hegg paljastaa.

– Se oli lopulta hyvä, koska Wilburin tyyli olisi saattanut sopia todella monelle levyllemme, mutta nyt syntyneiden, erittäin kitaravetoisten ja tavallaan simppelien kappaleiden kohdalla Andy oli mies paikallaan. Hän on mahtava kitaristi, joka todella ymmärtää sen, miten pienet asiat voivat merkitä paljon myös riffeissä.

– Andykään ei muuten ollut heti saatavilla. Olimme katsoneet jo muita vaihtoehtoja, koska hänen oli tarkoitus olla kiertueella Judas Priestin kanssa. Sitten Richie Faulknerin sydän räjähti kesken Priestin keikan. Se oli hirvittävä sattumus, mutta sen seurauksena bändi piti tietenkin taukoa rundeistaan ja Andy oli käytettävissämme.

– Vaikka Andy päätyi tuottamaan levymme maailmanluokan kriisin ja hirvittävän henkilökohtaisen tilanteen takia, seuraus oli ehdottomasti hyväksi levyllemme. Joku muu tuottaja olisi saattanut yllyttää meidät pistämään sen täyteen kaikkea, mutta Andy ymmärsi biisien ytimen, ja siitä tuli melodia- ja riffilevy.

Olisitko parikymmentä vuotta sitten uskonut, jos sinulle olisi kerrottu, että eräänä päivänä Judas Priestin kitaristi tulee tuottamaan Amon Amarthin albumin?

– Hahhahhah! En todellakaan! En ole edes ajatellut asiaa noin, koska Andy on Andy, vanha tuttu, mutta jumalauta, niinhän se todellakin on. Ehtisiköhän jonkinlainen tarra tällä maininnalla vielä levyihin? Hegg röhöttää. 

Muistelemme Amon Amarthin neljättä albumia Versus the Worldiä, joka täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Hegg sanoo juuri studiotyön muistuttavan, miten paljon Amon Amarthin työskentelytavat ovat muuttuneet. 

– Ensimmäisenä mieleeni tulee, miten paljon yksinkertaisempia ne ajat olivat, kun olimme alle kolmekymppisiä… Emme ajatelleet oikein mitään. Teimme vain musiikkia. Teimme kaiken itse. Tuotimme levymme itse. Emme oikeastaan miettineet yhtään, mitä niistä tulee tai mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

– En pysty kuvittelemaankaan, miten paljon juhlimme siihen aikaan. Jopa studiosessiot olivat silkkaa kaljoittelua ja riehumista, mitä ei todellakaan tapahdu enää tätä nykyä, mikä on tähän ikään nähden ihan hyvä asia. Ihmettelen, miten saimme levyjä valmiiksi, koska olimme aina kännissä, krapulassa tai krapulakännissä. 

– Tässäkin mielessä hiljaisemmat vuodet ovat olleet hyvästä. Ne ovat saaneet ensimmäistä kertaa huomaamaan, mitkä asiat oikeasti merkitsevät ja mihin asioihin on hyvä keskittyä. Sekä elämässä että bändissä. 

Muusa ja innoittaja 

Hegg palaa pandemiavuosiin ja kertoo Amon Amarthille tyypillisestä albumien ja kiertueiden syklistä irtaantumisen tehneen kaikille bändissä hyvää, mutta ihan erityisen tärkeä tauko on ollut hänelle itselleen. 

– Pakko myöntää, ettei se olisi voinut tulla parempaan aikaan. Kaikki bändissä eivät välttämättä koe asiaa samoin, mutta itse aloin olla vähän loppuunajettu. Ja ihan omasta syystäni, muuten. Liian paljon kiertueita, liian paljon hauskanpitoa ja liian paljon kaikkea. Oli hyvä joutua pysähtymään, pakostakin. 

Hegg menee henkilökohtaisemmalle tasolle ja sanoo, että perheen kanssa oleminen kuuluu The Great Heathen Armylla varsin odottamattomalla tavalla. 

– Luulenpa, että monelle muullekin on käynyt niin, että ihan vain kotona ja oikeasti läsnä oleminen on toiminut vanhojen ihmissuhteiden jälleenrakentajana. Pitkästä aikaa on ollut mahdollisuus olla vain yhdessä, laulaja sanoo. 

– Vaimoni Maria on kiinnostunut monesta asiasta, ja sain kuulla kaikesta hänen lukemastaan ja vaikkapa podcasteistä, joita hän oli kuunnellut. Ensimmäistä kertaa ikinä ehdin jopa käydä keskusteluja sanoituksistani, ja hän innoitti minua paljon niiden kirjoittamiseen. 

Laulaja kertoo, että jotkin innoittavat asiat saattoivat olla todella pieniä. Vaikkapa vain lyhyitä sanaparsia. 

– Maria oli kuunnellut podcastiä, jossa lausuttiin sanat ”find a way or make one”, mikä kuulostaa kovin yksinkertaista, mutta menee ehkäpä juuri siksi kaiken sen ytimeen, mistä tällä levyllä kerrotaan. Joskus kappaleideaan ei tarvita kuin hyvänkuuloinen titteli, ja tämä oli juuri sellainen. Ajatuksia alkoi tulvia mieleeni. 

– Yksi ihminen voi olla kokonainen armeija. Jos tahto missä tahansa asiassa on tarpeeksi kova, voi löytää tien päämääräänsä. Tai jos sellaista ei tunnu löytyvän, ei pidä antaa periksi, vaan murtaa uusi tie sinne. 

– Toivottavasti tämä yksinkertainen lausahdus ja voimakas kappale valavat uskoa ihmisiin, jotka ovat ylittämättömän tuntuisen esteen edessä. Yhdessä olemme vahvoja, mutta myös yksilöllä on todellakin merkitystä. 

Hegg räjähtää nauruun pahoitellessaan, että vetää nyt toteamuksestaan todella löyhän aasinsillan, koska haluaa hehkuttaa, miten suuri merkitys Biff Byfordin vierailulla on yhdessä levyn juonenkäänteistä: Saxon-laulajaa kuullaan osuvasti nimetyssä kappaleessa Saxons and Vikings. 

Byford suoritti tavallaan vastapalveluksen, sillä Hegg vieraili Saxonin levyllä muutama vuosi sitten. 

– Biffillä on todella omalaatuinen ja tunnistettava ääni, ja olenko ihan väärässä, että hän kuulostaa jopa paremmalta kuin 80-luvulla? Se on hullua! Äijähän on yli 70-vuotias. Oli huikeaa seurata hänen työskentelyään, koska se tuntui aivan helvetin vaivattomalta. Saxons and Vikings ei olisi yhtään sama biisi ilman häntä, Hegg kehuu. 

– Se äijä sai minut ajattelemaan, että jumalauta, ehkä minäkin voin tehdä tätä hommaa vielä parikymmentä vuotta!

Julkaistu Infernossa 6/2022.

Lisää luettavaa