Children of Bodom palaa kahdeksannella albumillaan Halo of Bloodilla ultramelodisille juurilleen. Vaikkei meno ole henkilökohtaisella tasolla yhtä villiä kuin takavuosina, nälkäisyys, äkäisyys ja näyttämisenhalu eivät ole kadonneet minnekään. Päinvastoin: nyt muuten lähtee.
Teksti: Markus Laakso Kuva: Markus Laakso
Alexi Laiho lompsii Infernon toimitukseen hiukan myöhässä. Suomen kaikkien aikojen kansainvälisesti arvostetuin kitaristi on palaamassa muutaman päivän kuluttua toiseen kotiinsa, joka sijaitsee Kalifornian Burbankissa, muutaman kilometrin päässä Hollywoodista. Los Angelesin piirikuntaan kuuluvaa sadantuhannen asukkaan paikkakuntaa pidetään maailman mediapääkaupunkina, koska siellä pitävät majaa lukuisat leffastudiot ja viihdejätit, kuten Disney, Warner Bros, Nickelodeon ja Insomniac Games. Sieltä ovat kotoisin ohjaajamestari Tim Burton, näyttelijä Robert Downey Jr. ja kepittäjänero Randy Rhoads (1956–82), yksi Laihon tärkeimmistä esikuvista.
Rokkari on vetänyt mustat kajaalit silmiinsä, koska hänet on tarkoitus kuvata lehteä varten haastattelun jälkeen. Kädessä kilisee kasa hopeisia rannerenkaita ja reidessä avainketju, joka on niin paksu ja painava, että se on kuin Rytmihäiriön lahtauskertomuksesta. Samaa tuumaavat tullimiehetkin: moista ”asetta” on turha yrittää viedä koneeseen koruna tai käsimatkatavarana. Lentokentät ovat tulleet tälle miehelle harvinaisen tutuiksi.
– Arkeni Losissa ei eroa sinänsä mitenkään Helsingistä. Mitä mä nyt siellä vapaa-aikanani teen? Hengaan frendien ja mimmikaverin kanssa ja leikin vanhoilla Amerikan-autoilla. Se on hyvä tapa viettää aikaa. Siellä tulee tehtyä aika paljon promoduunia ESP:lle. Niiden päämaja sijaitsee Pohjois-Hollywoodissa, Laiho kertoo.
Hän vietti koko talven Suomessa, koska levyn työstäminen piti kiireisenä. Riippuu bändin aktiviteeteista, kummassa kodissa hän asustaa. Jos Children of Bodomilla ei ole mitään akuuttia, Laiho viihtyy yleensä aurinkoisessa Kaliforniassa.
– Rundien välissäkin olen pääsääntöisesti siellä. Nyt levy on valmis ja sitä promotaan niin perkeleesti. Olen ihan täpinöissäni, kun pääsee kohta rundille. Se on se juttu, hän hymyilee.
Laiholla on tällä hetkellä vuoden työlupa Yhdysvaltoihin, mutta hän on juuri saamassa Green Cardin eli ulkomaalaisen pysyvän oleskelu- ja työluvan, mikä karsii mannerten välillä poukkoiluun liittyvää paperisotaa merkittävästi. Pohjois-Amerikka on ollut Bodomille merkittävä markkina-alue jo pitkään, eli ahkera kiertäminen Atlantin takana on tuottanut tulosta. Bändin kaksi aiempaa albumia, Blooddrunk (2008) ja Relentless Reckless Forever (2011), nousivat Billboard-listan sijoille 22. ja 42.
– Ei voi oikein sanoa, kumpi on meille tärkeämpi alue, Eurooppa vai Jenkit. Euroopassa on mennyt yhteensä enemmän levyjä, muttei Jenkit ole kaukana. Sikäläisillä markkinoilla on mahdollista myydä isoja summia. Siellä on lääniäkin niin vitusti, vaikka se on vain yksi maa. Ja Kanada tietysti myös. Niissä riittää rundattaavaa. Välimatkat ovat pitkiä, mutta se sopii meille oikein hyvin. Kaikki meistä on kuitenkin viettänyt aikuiselämänsä rundilla. Ei se tunnu missään. En osaa kuvitellakaan muunlaista elämää.
Lue koko juttu Infernon numerosta 5/2013 (#107).