Uudelleen aktivoitunut suomipunkin pioneeri Lama tekee taas keikkaa. Laulaja Jari ”Epe” Kronholm ja basisti Rane Raitsikka turisivat Infernolle menneistä ja nykyisistä.
Teksti: Tami Hintikka Kuva: Bobby Nieminen
Alun alkaen Lama toimi vuosina 1977–83 . Epe oli perustamassa bändiä, ja Rane hyppäsi kelkkaan uran loppupuolella. Yhtyeen ainoa virallinen kokopitkä levy Lama ilmestyi vuonna 1982 ja bändin pikkukiekot niputtava …ja mikään ei muuttunut seuraavana vuonna.
Nykyään Lamassa soittavat Ranen ja Epen lisäksi Jusa Ranta (rummut) ja Timo ”Charlie” Peräniitty (kitara).
Tujuissa rockliemissä marinoitunut Rane jäi vuonna 1989 Jenkkeihin ja palasi Suomeen vasta 2010 – käymättä välillä kertaakaan Suomessa. Herra on uinut paikalliseen musaskeneen sisään kuin ei olisi koskaan täältä poistunutkaan.
– Se on mun staili. Mä säädän ja hämmennän, mä en voi sille mitään.
Entä mikä oli se kipinä, joka sai Laman palaamaan keikkalavoille?
– Mistähän se alun perin lähti? Meillähän on basistit asuneet ulkomailla, eikä olla haluttu tehdä tätä juttua millään varakokoonpanolla. Kuitenkin se Laman juttu on se bändin kemia, eli ei voi ottaa mukaan ketä vaan, Epe sanoo.
Hyvä kemia välittyy koko haastattelun ajan, kun kaverit iskevät tarinaa, nauravat, puhuvat toistensa päälle ja täydentävät toistensa lauseita.
Miehet hörähtävät nauruun ajatukselle vara-Lamasta.
Rane: – Epe ja nuoret pojat…
Epe: – Joo, Epe and the Boys.
Lopullinen niitti olivat kuitenkin albumiklassikkokeikat, joilla bändi esitti Lama-levyn kokonaan.
Epe: – Sitä kokeiltiin, ja sit se meni aika hyvin läpi ja keikat oli hyviä. Jos jengi haluu kuulla ja bändi on iskussa, niin minkä takia ei. Lama soitti joitain keikkoja myös 1990-luvun alkupuolella, mutta niillä Rane ei ollut mukana.
Rane: – Mun vika keikka oli kasikaks Laman hautajaiset Leban (Lepakkoluola, toim. huom.) mustassa salissa.
Lue koko juttu Infernon numerosta 6/2013 (#108)!
