Anaal Nathrakh
Desideratum
Metal Blade
Näillä briteillä menee näemmä edelleenkin lujaa. Säännöllisestä levytystahdista ja kertyvistä vuosirenkaista huolimatta aggressiosta ei ole ainakaan tingitty. Bändin kahdeksas pitkäsoitto sisältää ankaran väkivaltaista, nopeaa ja säälimätöntä äärimetallia.
Mustuutta, grindia ja myös kevyttä teollisuussävyä hyödyntävä kaahaus on kenties melodisempaa kuin koskaan aiemmin. Mielipuolisesta kirkumisesta ja hysteerisestä huutamisesta ei ole kuitenkaan tingitty. Hyvällä maulla ohjelmoitu rumpukone tahdittaa tykitystä tuttuun malliin, ja maailmanloppu on lähellä.
Desideratum on periaatteessa kuin kehittyneempää jatkoa onnistuneelle Vanitasille (2012). Myrsky käy kaoottisen ankarana, mutta kappaleissa on silti paljon tarttumapintaa. Emperorin jylhemmästä puolesta muistuttavia puhtaita lauluja käytetään siellä täällä ja tulokset ovat poikkeuksetta onnistuneita.
Anaal Nathrakh vaikuttaisi olevan elämänsä vedossa. Kokemus on tuonut musiikkiin aiempaa parempia sävellyksiä ilman, että nihilistisen kylmästä tunnelmasta olisi tarvinnut luopua piirun vertaa. Vakuuttavaa menoa.