Metal Hammer -lehden toimituskunta on koostanut listan, johon on koottu isojen ja tunnettujen metalli- ja rockbändien levyjä, jotka eivät nauti suurta suosiota edes kovimpien fanien keskuudessa tai joista bändin jäsenet itsekään eivät välitä, mutta jotka ovat kuitenkin mainettaan parempia.
Turhaan parjattujen levyjen joukkoon on nostettu esimerkiksi Metallican ja Lou Reedin yhteistyönä syntynyt taiteellinen Lulu (2011), jota harva Metallica-fani suostuu edes laskemaan mukaan hevijätin diskografiaan.
”Vuosikymmenten ajan Metallican levyt tuotettiin ja hiottiin viimeisen päälle. Lou Reed riisui kaiken sen pois ja pakotti bändin äänittämään levyn yhdessä livenä, useimmiten yhdellä otolla ja improvisoiden. Ja se kuuluu – Lulu on Metallicaa paljaimmillaan, kaikkine känsineen ja arpineen”, valintaa perustellaan.
”Prosessi vei bändin takaisin klubiaikoihin, jolloin bändi oli monien fanien mielestä ’metallicammillaan’. Kappaleet kuten Pumping Blood ja Mistress Dread sisältävät klassisia riffejä, joita olisi perinteisemmällä Metallica-julkaisulla ylistetty. Jopa Lou Reedin puhuttu tulkinta musiikin päällä ei mitätöi sitä, mitä Metallica sen alla tekee. Lulu teki jotain odottamatonta: se työnsi Metallican pois mukavuusalueeltaan.”
Muut aliarvostetut ja turhaan lokaa niskaansa saavat levyt listalla ovat Slayerin Diabolus in Musica, joka kitaristi Kerry Kingin itsensä mukaan olisi pitänyt jättää julkaisematta, Iron Maidenin No Prayer for the Dying, Megadethin Risk, Judas Priestin Nostradamus, Machine Headin Catharsis, Guns N’ Rosesin Chinese Democracy, Paradise Lostin Host, Morbid Angelin Ilud Divinum Insanus, Kornin The Path of Totality sekä Suicide Silencen nimikkolevy.
Lue tarkemmat perustelut Metal Hammerin valinnoille täältä.
