Eedenin munakoiso-juusto-yrttisalaatti

19.06.2014

Tarpeet
– munakoiso
– sitruunamehua
– suolaa
– fetamuruja
– oliiviöljyä
– tomaattia
– valkosipulia
– basilikaa
– persiljaa
– minttua

Parhaan suomalaisen hard rock -albumin Badly Dreamingin (1988) julkaissut Annica ei ole ikävä kyllä tehnyt levylleen seuraajaa, mutta naisen itsensä voi löytää Helsingin Pitäjänmäessä sijaitsevan Ravintola Hemman keittiöstä ja salaattipöydän liepeiltä.

Tee näin:
1. Tee munakoisoon viiltoja molemmin puolin ja grillaa kunnes kuori hieman mustuu ja neste tihkuu. Vaihtoehtoisesti laita munakoiso uuniin 225 asteeseen noin 45 minuutiksi, minkä jälkeen paista pannulla vielä vähän väriä pintaan. Jäähdytä ja anna nesteiden ja kitkeryyden valua pois.
2. Leikkaa munakoiso sopiviksi paloiksi ja aseta lautaselle. Ripottele päälle vähän sitruunamehua, suolaa myllystä, reiluja fetamuruja sekä vähän kylmäpuristettua oliiviöljyä.
3. Sekoita erillisessä kipossa pieniksi leikattuja tomaattipaloja (esimerkiksi kirsikkatomskuja), vähän hienonnettua valkosipulia ja oliiviöljyä. Laita seos munakoisonpalojen päälle.
4. Leikkaa karkeasti puoli kourallista basilikaa, saman verran persiljaa sekä minttua ja sekoita. Kruunaa keko yrttiseoksella ja kas, eikun syömään.

Omat lempparit ovat kivennäisvesi ja/tai viini, tai mitä nyt tekeekään mieli. Jotain makeata vielä jälkkäriksi laulun ja naurun lisäksi, koska nämä pidentävät ikää. Jos salaatti tuntuu liian taivaallisen terveelliseltä, pitää paistaa reilusti pekonia sekaan. Pekonihan sopii melkein kaikkeen, kunhan vain paistaa tarpeeksi rapeaksi ja valuttaa rasvat pois. Muista myös kiitos ja ruokarukous lentävälle spagettimonsterille tai muulle valitsemallesi taholle. Näillä eväillä minä odotan Tuomiopäivää.

Annican oma luonnehdinta:
”Törmäsin Eedenin grillattuun munakoiso-yrttisalaattiin Amerikan-reissulla, ja siitä tuli heti lemppari pitkän ja epäsäännöllisen hiilaripitoisen pastamössö-leipä-protskupulveridieetin jälkeen. Ajatus punaisen lihan syömisestä ei sadasta syystä innosta enää ollenkaan, eikä koskaan ollut muutenkaan meikäläisen juttu. Paras syömäni liha oli grillimakkaran lisäksi teininä nautittu raaka tartarpihvi, joka sisälsi muun muassa raakaa keltuaista, sipulia sekä pippuria. Nykyään ei menisi sellainenkaan alas kuin melko poikkeuksellisessa tilanteessa. Myös kaupan kana maistuu jotenkin teollisuusviskositeetilta, marinoiduista lihoista nyt puhumattakaan. Olen monesti yrittänyt, mutta kun aina jää syömättä, luovutin. Mökillä teen parhaan version tästä munakoiso-yrttisalaatista. Järvi on kaunis, ja koivujen ympäröimässä grillipaikassa soi tietysti kesään ja syksyyn kuuluva suomalainen tango. Isoisän rakentama Tupsula vie minut aina ajassa taaksepäin, jolloin jokaisen herrasmiehen laulaman laulun sanat oli kirjoitettu sydämestä ja täyttä totta. Olenhan romantikko, joskin nykyään myös lievästi sarkastisempi.”

Megan tuomio:
”En ole koskaan oikein tahtonut ymmärtää salaatteja oikeana ruokana, mutta niin vain on ikuisen lapsen mieli alkanut muuttua cashewpähkinöillä täydennetyn pekoni-avokadosalaatin (Inferno 11/2011), kunniantuntoisen lihansyöjän rapean salaatin (Inferno 3/2012) ja nyt viimeistään ihanaäänisen naisen esittelemän reseptin myötä. Munakoiso on jäänyt raaka-aineena hyvinkin etäiseksi, mutta yllättävän ruokaisaksi tuo tumma pötikkä osoittautui. Varsin yksinkertaisista aineksista, joskaan ei aivan kädenkäänteessä, syntyvä salaatti on vallan maukas ja täyttää raavaammankin uroksen pötsin, kiitos salaattijuuston eli fetan ja yleismauste pekonin. Ja jos nälkä ei tunnu lähtevän vaan pelkästään siirtyvän, jälkiruuaksi kannattaa tehdä vaikka syksyn omenista, kaurahiutaleista, voista, sokerista ja kanelista uunipaistos ja nauttia se jäätelön kanssa.”

Heavy Cooking Club on Infernon oma ruokakerho, jota vetää lehden sivuilla tutkiva kulinaristi Miika “Mega” Kuusinen. Raskas musiikkimaku vaatii raskaat ruoat!

Lisää luettavaa