Kontrasti on suuri, kun vertailee kahta Steve Harrisin tämänvuotista Suomen-vierailua. Heinäkuussa basisti keikkailee Helsingin Olympiastadionilla kymmenilletuhansille faneille Iron Maidenin riveissä. Sitä vastoin maaliskuun puolenvälin British Lion -sivuprojektin keikalla Helsingin The Circuksen tiloista oli rajattu puolet pois käytöstä, mutta silti salissa tuntui olevan vielä väljää tilaa.
British Lion -projektin yksityiskohtiin tutustumattomille kerrottakoon, että kyseessä on jo 1990-luvulla vaikuttanut oma bändinsä, jota Harris tuolloin mentoroi. Bändi hajosi lopulta, mutta Harris pysyi kontaktissa yhtyeen tyyppien kanssa. Miehet alkoivat tehdä kimpassa kappaleita ja erinäisten vaiheiden jälkeen syntyi levy, jonka otsikoksi yhdistettiin Harrisin ja British Lionin nimet.
Keikalla viime vuonna julkaistulta levyltä kuultiin yhtä (The Lesson) vaille kaikki kappaleet. Niistä huippukohdaksi muodostuivat duurivoittoiset The Chosen Ones ja toisena encorena kuultu Eyes Of The Young.
Hieman yllättäen keikan iskevintä materiaalia olivat kuitenkin pääosin ne kappaleet, joita edellä mainitulla levyllä ei kuulla. Laulaja Richard Taylorin välispiikeistä päätellen osa näistä kappaleista on peräisin jo vuosien takaa, yhtyeen ensimmäisen toimintajakson ajoilta. Niistä varsinkin southern rock -henkinen Guineas and Crowns ja räväkkä hard rock -pala Do You Want It olisi ehdottomasti pitänyt ottaa mukaan levylle, joka on välillä pakotetun metallinen ja moderneja sävyjä tavoitteleva.
Esiintymisen osalta monien paikallaolijoiden katseet olivat varmasti kiinnittyneet herra Harrisiin. Ilman Maiden-mainettaankin hän on selkeästi ryhmän karismaattisin hahmo ja riehui riemastuttavalla intensiteetillä itselleen poikkeuksellisen pienimuotoisessa keikkakontekstissa. Herättää kunnioitusta ajatella, että Harrisin ei tarvitsisi minkään järjen mukaan olla tällaisessa paikassa soittamassa, mutta siinä hän vain bassotteli muutaman metrin päässä.
Muista jäsenistä ei juuri irronnut tulta ja tappuraa, vaikka heillä tuntuikin olevan hauskaa. Alussa yleistunnelma oli ehkä hieman jäykkä, mutta näinhän se on monesti rock-keikoilla, joissa pelin henki ei ole ennakkoon täysin selvä. Loppua kohti esityksestä muodostui silti oikein sympaattinen kokonaisuus ja muutaman sadan hengen yleisökin liikehti aktiivisesti musiikin mukana. Lisäpisteet siitä, ettei yhtye turvautunut Iron Maiden -covereihin, vaan taisteli pelkästään omilla aseillaan.
Settilista:
This Is My God
Lost Worlds
Karma Killer
Father Lucifer
The Burning
The Chosen Ones
These Are the Hands
Guineas and Crowns
Last Chance
Us Against the World
A World Without Heaven
Do You Want It
Judas
Encore:
Let It Roll (UFO-cover)
Eyes of the Young