Suomalaisen AOR-skenen ylivoimaisuus – Brother Firetribe ja The Nights Jyväskylässä

Brother Firetribe, The Nights – 22.4.2017 Jyväskylä, Lutakko

Kuva: Jaakko Manninen

Voi hyvänen aika sentään sitä ilon määrä, mikä pukkaa pintaan vielä pari päivää keikkojen jälkeenkin. Jyväskylän Lutakossa todistettiin näet kapean, mutta laadullisesti erittäin rikkaan suomalaisen AOR-skenen ylivoimaisuutta.

Ehtoon päätähtenä patsasteli itseoikeutetusti pääkaupunkiseutulainen, mainion Sunbound-albumin juuri julkaissut Brother Firetribe. Itse olisin nähnyt Jyväskylässä Triben kaverina myös tämän kevään pitkäsoittodebytantti One Desiren, joka kuuluikin alkurundilla samaan porukkaan, mutta siirtyi sitten ruotsalaisen Eclipsen brittikiertueen kumppaniksi. Mainitut Sunbound ja eponyymi One Desire -ensilevytys ovat jo nyt tämän vuoden kovimpia genreharkkoja.

Samaan joukkoon menee takuuvarmasti myös ensi syksynä italialaisen Frontiersin kautta julkaistava The Nights -debyytti.

Öh, nimittäin, Lutakossa ensimmäisen keikkansa ikinä soittanut nelikko vakuutti heti kättelyssä. Pitkän linjan hard rock -jannujen, laulaja Sami Hyden ja kitaristi Ilkka Wirtasen masinoima The Nights löi Lutakon yleisön ällikällä ennen muuta hyvillä biiseillä. Ne ovat toki kuin suoraan AOR:in ohjesäännöstä, mutta ei kahta sanaa, etteivätkö ne melodiarikkaina, hunajaisine kertosäkeistöineen olisi riittävän laadukkaita ja koukuttavia.

Kun unohtaa pienet tekniset murheet ja ekan keikan mukanaan tuoman yhteensoiton jäykkyyden, niin The Nights oli suorastaan mainio. Sen osoitti katsojamääräkin, joka vain tiheni setin loppua kohden. Lämppäriäkin kuunneltiin baarissa istumisen sijaan, mikä yleensä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Bändi itsekin oli selkeästi yllättynyt saamastaan huomiosta. Korkealta ja kovaa varmasti suorittanut vokalisti Hyde totesi välispiikissä, että ”Brother Firetribella on uraa takana 15 vuotta, meillä vasta 15 minuuttia”.

Täytyy kuitenkin todeta, että The Nights -miehistö (Hyden ja Wirtasen lisäksi rumpali Jan-Erik Iivari ja basisti Harri Kokkonen) ei tarvitse alleen kovinkaan montaa keikkaa, kun se on useampaa porrasta tiukemmassa lyönnissä. Nyt vain virallista julkaisua odotellessa.

Brother Firetriben keikasta on heti alkuunsa sanottava, että se osoitti bändin nousseen kaikkinensa laadullisesti ainakin yhtä tasoa ylemmäs. Biiseistä tai soittotaidosta homma ei ole ikinä jäänyt kiinni, mutta jotenkin Jyväskylässä koko touhusta aisti sen, että bändi on tehnyt ennen muuta itse sisäisen ryhtiliikkeen, joka näkyi ulospäin hienolla tavalla.

Kokonaissoundi oli kohdallaan ja valoshow täyteläisen muhkea. Laulaja Pekka Heinon ääni kesti hyvin setin lähdöstä päätyyn, mikä ei videoklippien perusteella ole ollut kiertueen edellisillä keikoilla sataprosenttisen varmaa. Nyt oli ja kun laulu kulki, lensi koko bändikin.

Brother Firetribe meni setissään pitkälti Sunbound edellä, mikä ei ollut lainkaan pöllömpi ratkaisu. Longarilta löytyy raita jos toinenkin, jotka purevat livetilanteessa siinä missä vanhat hitit One Single Breath, I’m on Fire, Heart Full of Fire ja I am Rock. Niitä lauloi mukana Lutakon monisatapäinen yleisö, yhtä lailla kuin Sunboundin veikeimpiä raapaisuja Taste of a Championia, Give Me Tonightia ja Phantasmagoriaa.

Ja tunnelma oli ehdottomasti katossa. Iloisesti lavan reunalta toiselle kitaransa kanssa poukkoileva Nightwish-mies Emppu Vuorinen näytti hänkin jälleen kerran, missä genressä mies on omimmillaan. Enkä jätä mainitsematta rumpali Hannes Pirisen monipuolista soittoa, kiipparisti Tomppa Nikulaisen takuutanakoita melodiamattoja tai Jason Flinkin basistivitsit kestävää pompottelua. Noin kun vedätte tulevalla Euroopan-rundilla, niin johan on porukka polvillaan.

Brother Firetriben setti: Sunbound, Help Is on the Way, Indelible Heroes, One Single Breath, Heart of the Matter, For Better of for Worse, Shock, Last Forever, Taste of a Champion, I’m on Fire, Big City Dream, Give Me Tonight, Heart Full of Fire, Phantasmagoria, I am Rock