Inferno tarjoaa: kuuntele uusi Viikate-albumi!

Viikatteen Kymijoen lautturit –albumi ilmestyy perjantaina 6. syyskuuta. Inferno tarjoaa levyn ennakkokuunneltavaksi kokonaisuudessaan ilmestymispäivään asti.

Kaarle Viikate runoili kappaleiden taustoista ja soitin löytyy kommenttiraidan alta. Ei muuta kuin Kymijoen lautturit kuunteluun!

1. Minä kuorsaan verta
Albumin avaus on aina hankala. Sen tähden tiskiin lyödäänkin levyn nihkeäsoundisimmat kitarat, jotka kuitenkin voimansa yhdistäneinä lopun bändin kanssa kutovat sellaisen kielisoitinryijyn, että kuulijan on helppo asettua levolle seuraavaksi neljäksikymmeneksi minuutiksi.

Tarina alustaa levyllä useasti käsiteltävää aihetta, joka liittyvät enemmän tai vähemmän itsensä hyväksymiseen. Kysymys kuuluukin, voiko omassa painajaisessaan alkaa viihtymään kolmantena päivänä?

2. Uusi syksy
Pääteema syntyi samana päivänä, kun Petäjäveräjät oli saatu miksattua. Kyseessä on siis albumin vanhin raita. Koska teema on yksinkertainen, se vaati äänitystilanteessa runsaasti tunnetta sekä kellon tarkkaa rannetta. Tästä syystä Ari oli oikea mies kitaran varteen. Kitaraväliosa oli periaatteessa jos täysin valmis, kunnes Eki saapui tyylikkään flyygelikuvion kanssa studiolle ja paletti asettui aivan uuteen ryhtiin.

Teksti ammentaa mopedin irtautumisesta hanskoista ja tämän seuraamuksista. Mutta samalla sivutaan levyn pääteemaa eli päällä olevan tilanteen toteaminen ja siitä nauttiminen, sikäli kun se on mahdollista.

3. Hopeisen kuun sirppi
Alkuperäinen idea oli tehdä pienimuotoinen, onnistuneisiin melodiakuljetuksiin nojaava kappale Leevi & the Leavingsin ja Pariisin kevään hengessä. Kunnes kanttori Tsaikowskinen ilmestyi taas paikalle jousisovitusnuottiensa kanssa. Ja onneksi saapui, sillä nyt voidaan hyvällä syyllä puhua rauhallisesta V-kappaleesta kuulostamatta kuitenkaan aiemmilta rauhallisilta V-kappaleilta.

Kertomus polveilee elämän risteysalueiden jälkeisten tunnelmien levähdyspaikoilla. Jos tuosta nyt mitään selvää ottaa.

4. Kuningas Kaiho
Onhan näitä kaihoaiheisia ralleja jo, mutta minkäs teet. Selkärangasta ne on myös välilevyn pullistumat revittävä.

Sävelen lähtökohtana Melrose kohtaa kertosäkeen kuulaan pakkasaamun, joka koristellaan aavistuksella Entombedia. Tekstissä nuori ja vanha Olavi Virta väittelevät kaipauksen tohtoreiksi.

5. Tervaskanto
Onnistunein Viikate-kappale ikinä. Perustuu yksinkertaistamisen taiteeseen. Tässä tapauksessa onnenkantamoiseen. Siis kuusi ja lisänumero.

Kitarateema vain ilmestyi ja päätös olla säveltämättä rallia tukkoon osoittautui myös hyväksi.
Tarina on myös omasta mielestä täsmälleen sellainen ja siinä muodossa kuin sen pitääkin olla. Teemana siis onnen ja rauhan tavoittaminen peiliä tuijottaessa.

Joskus tällä reseptillä ei onnistu vaikka kuinka linkoaisi, nyt taas napsahti kaikki tikat ysiringin sisään.

6. Oi pimeys
Oli ehdolla jo edelliselle albumille. Toisaalta jo treenivaiheessa rytmiryhmä antoi tälle työnimen ”Skip”. Oli siis otettava itseä ja kappaletta niskasta kiinni ja aloitettava alusta. Lopputulos hyvinkin onnistunut introa myöden, joka on herättänyt ”ai häh” -efektiä hyvinkin taajaan. Tämä oli pyrkimyskin. Ghost oli tässä innoittajana, vaikkei belsebubbelipoikia takaa ajetakaan.

7. Interludi Betonus
Ekin säveltämä musiikillinen savetti eli välisoitto kaiken rokkimeuhkaamisen välissä. Itse keksityt sanat toimivat aina paremmin kuin sanakirjoista katsotut. Ainakin omasta mielestä.

8. Pakkasapostolit
Jo toinen Petäjäveräjät -sessioissa tallennettu ralli. Silloin ei riittänyt aika eikä henkinen happi sovittamaan tätä loppuun saakka. Nyt riitti. Ja hyvä että riitti, sillä ollaan kenties rivakimpien V-rallien äärellä of all times. Ja vielä irtonaisen oloisesti. Rumpuraita jäi talteen kuuntelunsäätöotolla ja kitarasoolotkin olivat tuona päivänä erikoistarjouksessa. Ota kolme, maksa kaksi. Ja Arihan otti. Kitaraotosten jälkeen pystyttiin paistamaan Les Paulin hiilloksen päällä vielä parit iltapalakäristeet.

Ralli siis rullaa kuin tarinassa laukkaava kasakkapartion viimeinen vuoro.

9. Tuonen lehtolapset
Tekstiä oli ensin kuusi säkeistöä. Sitten ilmestyi sävel kuin itsestään ja vähän yli kolmen minuutin musiikillinen anti pakotti tiivistämään tarinaa puolella. Tämän albumin selkein pertti-perus-viikate, mutta treenitilanteessa vallattoman mukava soittaa.

10. Myrkynvihreää
Myrkynvihreä oli ehdolla levyn nimeksi mutta hävisi hiuksen hienosti kotiseuturakkaudelle. Heti valmistuttuaan sisälsi potentiaalia mutta Ekin jousisovituksen paljastuttua nousi laatuasteikossa potensseissa. Kenties raikkain ja ilmavin Viikate-laulu kuunaan. Tuplaintroidea kopsattu kylmästi Witchcraftin viimeisimmältä.

Tekstin viimeistelin studiossa. Demoja taltioidessa sattui povarissa killumaan jostain syystä Reign in Blood ja tekstin puutteessa laululinjat esitettiin Postmortemin tekstillä. Hetkeä myöhemmin sattuneesta valitettavasta Jeff Hannemanin poismenosta johtuen oli lopulliseen tekstiin jätettävä yksi postmorten -sana. Viimeinen laulettu kappale käsittelee myös läpi levyn kulkevaa teemaa omaehtoisella tyylillä tapahtuvasta katajaan kapsahtamisesta.

11. Kymijoen lautturit
Nimiteos on Ekin säveltämä kaihoisa mutta kolkko flyygelijärkäle, johon on upotettuna useita levyllä esiintyvistä, jo aiemmin kuulluista teemoista. Niin kutsuttu loppusummaus. Ainakin allekirjoittaneen jättää sanoja vaille.

Lukaise Riekin Matin taannoinen blogi aiheesta ja totea sitten kuunnellen, onko ukko yhtään tolpillaan. Vaihtoehtoisesti voit skipata tekstit ja sen kuin painaa play-nappia:

Päivitys 6.9.2013 – Ennakkokuuntelu on päättynyt!