Vuoden 2014 kovimmat, osa 6: Amoral, Lost Society ja Santa Cruz listaavat suosikkinsa

Tässä sarjassa raskaan sarjan artistit ja alan vaikuttajat paljastavat vuoden 2014 mieluisimmat julkaisunsa. Oletusmalli on Top-5, mutta livetä saa.

22.12.2014

Ben Varon, Amoral

1. Pepe Willberg: Pepe ja Saimaa
– Minulta meni alkuun tämä Pepe ja Saimaa -mediashow täysin ohi, ja kuulin proggiksesta vasta levyn ollessa jo kaupoissa. Kaveri kertoi projektin tarinan pitkän kaavan mukaan ja soitti Tällä kadulla -kappaleen. Samana yönä kuuntelin levyn kerran Spotifysta ympäri, ja aamulla juoksinkin jo hakemaan vinyylin. Tätä on tuullut kuunneltua ja paljon. Vuoden yllättävin – ja samalla paras – levy!

2. Mastodon: One More ´Round the Sun
– Mastodonin taso ei laske. Tässä malliesimerkki bändistä, joka tekee jokaisella levyllä jotain uutta kuulostaen silti aina itseltään. Tämä uusin taitaa olla Crack the Skyen ohella suosikkilevyni Mastodonilta, loistavaa kamaa!

3. Nick Cave & The Bad Seeds: Live From KCRW
– Pelkistetyllä Bad Seeds -kokoonpanolla tehty keikka radion studiossa on vakuuttavaa kuunneltavaa. Varsinkin vuoden 2013 ehdottomiin kohokohtiin lukeutuvan Push the Sky Awayn biisit toimivat upeasti tällä livellä.

4. Michael Jackson: Xscape
– En ymmärrä napinaa Jacksonin arkistojen kaivelemisesta: kyllä minua hervottomana MJ-fanina ainakin kiinnostaa kuulla ihan kaikki mitä sieltä löytyy. Joukossa on muutama todella kova biisi, ja lafkalta oli hieno veto julkaista paketissa viimeisteltyjen, huippuunsa tuotettujen versioiden ohessa myös kappaleet niin kuin ne Michaelin käsittelyssä olivat jääneet.

5. Opeth: Pale Communion
– Opeth petraa Pale Communionilla hiukan tylsän Heritagen jälkeen. Levy ei nouse Opethin parhaimmistoon, mutta sisältää silti tarpeeksi kohokohtia ja nerokkaita ratkaisuja herra Åkerfeldtiltä, että ansaitsee paikkansa tällä listalla.

stam1na2014

Samy Elbanna, Lost Society

1. Stam1na: SLK
– Stam1naa on tullut kuunneltua hitosti, ja tämä levy iski kovaa! Diggailen pirusti siitä, että levyllä on vähän enemmän synkkyyttä kuin yleensä, ja muutenkin niin raivoisaa meininkiä! Helvetin kova!

2. Haloo Helsinki!: Kiitos ei ole kirosana
– Hiton kova lätty! Diggaan kuunnella muutenkin kaikenlaista musaa, tämän levyn pirteys ja hyvä tunnelma iskee!

3. Atomirotta: I
– Tätä levyä kun kuuntelee, niin tulee pakosti hyvä fiilis. Chilliä musaa ja siistejä kitara- ja rytmijuttuja! Pitäisi käydä kyseinen bändi katsastamassa livenäkin!

4. Body Count: Manslaughter
– Kovinta pitkään aikaan! Ice-T määrää ja möyhytystä riittää! Tätä levyä on luukutettu tänä vuonna ihan hitosti! Jatkoon!

5. Edguy: Space Police: Defenders of the Crown
– Tobi ei tunnetusti tee huonoja levyjä! Iloista kasarirokkimeininkiä, josta diggailen ihan hitosti! Löytyy mahtavia laulusuorituksia ja siistejä biisejä!

body-count

Archie ja Middy, Santa Cruz

1. Body Count: Manslaughter
Archie: – Selvästi vuoden tykein levy. Hymy tulee väistämättä huulille kuunnellessa, juuri oikeista syistä!
Middy: – Samalla myös kyseisen bändin tiukin lätty. Talk shit, get shot!

2. Lost Society: Terror Hungry
Middy: – Tästä levystä tulee kunnon röytöfiilis päälle. Tän tahtiin saa niin kuvaputket kuin plasmascreenitkin kyytiä!
Archie: – Alusta loppuun älytöntä paahtoa. Samyn ja Artun riffi- ja tiluvoima on next leveliä ja Samy vetää pari älytöntä scriimiä, minkälaisia ei Fast Loud Deathillä kuultu.

3. Pink Floyd: Endless River
Archie: – Kuunneltiin tää ekaa kertaa läpi briteissä pari viikkoa sitten ja ihmeteltiin suu auki miten tää on mahdollista. Yksi parhaiten klassikkobändin alkuperäisen taian säilyttänyt 2000-luvun levy. David Gilmourin kitarointia voisi kuunnella loputtomiin.
Middy: – Tässä levyssä on samanlainen viba kuin Wish you were here levyssä, jota mulla on ollut pitkään tapana keikkareissuilla kuunnella hotlassa illalla kun haluaa relata. Jatkossa varmaan tää on se levy mikä kaikuu pitkin Four Seasonsin käytäviä.

4. Haloo Helsinki!: Kiitos ei ole kirosana
Middy: – Tällä levyllä bändi kuulostaa jotenkin aikasempaa kypsemmältä. Oon diggaillut itse tätä levyä jo pelkästään tekstien puolesta.
Archie: – Ellistä on kasvanut yks Suomen hienoimmista nuorista sanoittajista ja jäbät tekee esimerkillistä duunia musan ja bändinsä eteen. Musta tuntuu että jengi ei ees tajua kuinka rock HH on.

5. Satan’s Curse: Downfall of Christianity
– Nouseva ug-upaus, rumia jätkiä mutta ihan ok soundi!

Lue myös Vuoden 2014 kovimmat -juttusarjan aiemmat osat:
Osa 1: Insomnium, Kaarle Viikate ja The Man-Eating Tree
Osa 2: Caskets Open, Ranger ja Mausoleum Gate
Osa 3: Levykauppa Äx, Sarvilevyt ja KVLT
Osa 4: Satanic Warmaster, Woland ja Vainaja
Osa 5: Warner, Finnish Metal Events ja Blow Up That Gramophone

Lisää luettavaa