AOR-proggis Meccan nimimiesten lista pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Alkujaan Survivor-ukko Jim Peterikin oppipoikana Meccaksi sittemmin muuttuneen Project Voyagerin aloittanut Joe Vana on soittanut takavuosina useammankin ex-Toto-äijän kanssa. Nykyisessä Meccassa soittavat Frontiersin yleismies Alessandro Del Vecchio, sessiokitaristiässä Sven Larsson, pari kohtalaisen nimetöntä italialaista ja Vanan poika Joey.
Onko Vanassa siis vara parempi? No, ainakin kahden sukupolven Vanojen laulusoundit sointuvat yhteen todella kauniisti. Se ei valitettavasti riitä pelastamaan albumia hohhoijaa-tason aikuisviihderockmetritavaraan hukkumiselta.
Kyseisen tason yläpuolelle nousemiseen ei riitä pelkästään mallikas laulaminen ja vakuuttavat Toto-stemmat. Siihen vaaditaan paljon sävähdyttävämpiä biisejä kuin Everlastingin renkutukset.
AOR:n ja melodisen hard rockin välillä seilaavissa biiseissä ei ole mitään isoa vikaa, ja The Mistakes We Make ja Falling jopa ilahduttavat nostattavilla kertosäkeillään. Vaan kun genren isojen biisien tarkoitus on nostattaa yhtä isoja tunteita, Mecca ei onnistu liikauttamaan kuolleessa sielussani mitään.