Progressiivista sludgea soittava jenkkibändi Voidgazer esittelee debyytillään mielenkiintoista raskaan pörinän ja teknisen kikkailun välimaastossa surisevaa äänitaidetta.
Yhtye sekoittaa sävellyksiinsä aineksia vähän sieltä sun täältä, mikä tekee Dance of the Undesirablesista äkkiväärän ja miellyttävän kuuntelukokemusta. Löytyy Clutchin groovea, sabbathiaanista riffivääntöä, likaista grindia ja System of a Downin kieroa sovitustyyliä. Mukaan on saatu ujutettua vaikutteita myös jazzista ja matikkarockista.
Laulaja Omar Olivaresin tulkinta on enemmän tai vähemmän suoraviivaista örinää ja murinaa, mutta hyvää sellaista. Rumpali Kyle McNeil on selkeästi rudimenttinsa opiskellut, eivätkä kielisoittajat, kitaristi Austin Rakey ja basisti Mitch Bussone, ole hekään aivan amatöörejä.
Voidgazer on sopiva sekoitus uutta ja vanhaa, ja juuri siksi niin helposti lähestyttävä orkesteri. Kuin Crowbar tekisi rakkautta Convergelle ja Today Is the Daylle. Levyn nimibiisi erottuu kokonaisuudesta edukseen ja esittelee yhtyeen parhaassa tikissään.