Albumin parissa ei vain voi olla viihtymättä – arviossa Qantice

Julkaistu Infernossa 4/2019.

Qantice
The Anastoria
Pride & Joy

Viime vuosikymmenellä elettiin hetki aikoja, joina tuplabassarein kyllästettyä power metalia tuuttasi ilmoille niin paljon, että liukuhihnalevyjä myytiin Anttiloissa euron tai parin hintalapulla.

Nykyään tilanne on eri, ja onkin hyvä, että ranskalaisen Qanticen kaltaiset bändit pitävät powerin lippua korkealla. Olipa se sitten geneeristä tai ei.

Qanticen tapauksessa homma kulkee pitkälti Italian Rhapsody-serkkujen viitoittamalla tiellä, mikä tarkoittaa suurellisia säkeistöjä, vielä suurempia kertosäkeitä, korneja sanoituksia, valonnopeudella naputtavia tuplabassareita ja toinen toistaan vikkelämpiä kitara- ja synasooloja. Albumin parissa ei vain voi olla viihtymättä.

Tämä kaikki on kuultu jo sataan kertaan aiemmin, mutta ottakaapa testiin vaikkapa Once Upon a Sun tai Cosmic Sway. On sitä kuultu vähemmänkin tarttuvia äiteliä melodioita. Ja paljon.