Muistan arvioineeni pari Anomalien vanhempaa julkaisua ja pitäneeni niistä, vaikka progressiivinen black metal ei ole ollut koskaan oikein mieleeni. Projektin takaa löytyvällä, myös Harakiri for the Sky’sta tutulla Chris ”Marrok” Brauchilla on tekemisissään selkeä ja maltillinen ote, joka puhuttelee.
Viides Anomalie-kokopitkä Riverchild on itävaltalaiselle Marrokille henkilökohtainen levy, joka vie kuulijansa miehen kotiseuduilla virtaavan Danube-joen rannalle. Valtavan joen pysyvyys luo lähes hengellisen ulottuvuuden, jota Marrok yrittää mallintaa parhaansa mukaan musiikilliseen muotoon – tällä kertaa hieman kangerrellen.
Riverchild ei meinaa lähteä lentoon oikein missään vaiheessa. Tuotantojälki on laadukasta eikä musiikkikaan ole lainkaan hassumman kuuloista, mutta kappaleista tuntuu puuttuvan tarvittava jännite. Biisejä tulee ja menee, eikä yhdestäkään jää sen ihmeempiä mielikuvia.
Anomalie on kohdannut uransa ensimmäisen varsinaisen notkahduksen. Mistään sysipaskasta kämmäilystä on aivan turha puhua, mutta Riverchild alittaa projektin itselleen asettaman riman selvästi.