Armoa ei anneta eikä kysellä – arviossa Bloodride

Arvio julkaistu Infernossa 10/2016.

21.02.2017
Bloodride
Planet Alcatraz
Inverse

Kotimaisen Bloodriden thrash metalissa yhdistyy mukavalla tavalla Anthraxin vauhdikas groove ja Exodusin aggressiivisuus. Kun riffeihin heitetään vielä ripaus Testamentia, kombinaation voisi todeta olevan ihanteellinen.

Kolmas levynsä sisältää reilun puolen tunnin edestä suoraan asiaan käyvää tamppausta, joka ei anna tai kysele armoa. Kyse on nimenomaan vanhan koulukunnan hengessä muovatusta äänimaisemasta, jota ei ole lähdetty vesittämään teknisellä suorittamisella tai kuluttajaystävällisillä radiokertosäkeillä. Taustaköörejäkin hyödynnetään siihen malliin, että hymy nousee kasvoille väkisinkin, vaikka materiaali on vihaista.

Jo avausraita S:O:B tekee pelin hengen selväksi hurjaa vauhtia kaahaavalla johtoriffillään. Levyn alkuun onkin saatu ladattua ne tehokkaimmat esitykset, sillä meno jatkuu vakuuttavasti hurjaa vauhtia etenevällä nimibiisillä ja vihaisesti rynnivällä War in Me’llä.

Harmi kyllä tunnelma, jos ei nyt latistu, niin ainakin hieman tasoittuu tämän jälkeen. Onneksi ruotuun palataan makealla Storm Under My Skinillä, joka itse asiassa esittelee koko levyn parhaat riffit. Päätöskappale Marching Off to War lopettaa albumin astetta keskitempoisemmissa, mutta ei kuitenkaan tylsemmissä merkeissä. Tarttuva johtomelodia kannattelee kappaletta taustaköörin avustuksella varsin onnistuneesti.

Jos yhtyeen ilmaisusta pitäisi löytää jotain huonoa, se olisi varmaankin laulaja Jyrki Leskinen, jonka death metal -vaikutteinen karjunta on omaan makuuni liian yksipuolista. Laulu ei ole sinällään huonoa, mutta koko levyn mitalla nautittuna meno tuntuu hivenen puuduttavalta. Vaan kun levyä ei ole siunattu järjettömällä kestolla, seikka ei muodostu kovin suureksi murheenkryyniksi.

Planet Alcatraz on kokonaisuutena varsin viihdyttävä paketti, joka ei sisällä rimanalituksia, vaikka pari keskivertorallia löytyykin. Vastavuoroisesti mukana on myös pari todella kovaa raitaa loppujen sijoittuessa ihan hyvän ja hyvän välimaastoon.

Bloodride ei tarjoa suuria yllätyksiä, mutta toimittaa varmasti sen mitä lupaa. Tässä mielessä perinteisen thrashin ystävät tuskin tulevat pettymään. Haluaisin nähdä yhtyeen keikalla, sillä minulla on tunne, että nämä kappaleet toimivat siellä vieläkin paremmin.

Lisää luettavaa