Entity-nimisen hahmon pyörittämä The Holy Flesh soittaa avantgarde-vivahteista tunnelmallista black metalia, josta tulevat mieleen esimerkiksi Ved Buens Ende, Fleurety ja Drudkh.
Jo avauskappale Advocate I osoittaa, että Entityllä on korvaa tarttuvan kaihoisille melodioille ja iskeville riffeille. Eeppisesti uhkuva Advocate II taas muistuttaa tunnelmaltaan varhaista Enslavediä.
Vaikka The Holy Fleshin musiikissa on progressiivisia elementtejä, turhan taiteelliseksi se ei missään vaiheessa heittäydy vaan pitäytyy pitkälti black metal -karsinassa. Sitä alkaa miettiä, että ehkä norjalaisen avantgarde-metallin suurin kontribuutio levylle onkin se, että Entity on antanut itselleen luvan soittaa luvattoman paljon bassosooloja. Onneksi nekin hoituvat sen verran suvereenisti, että eipä asiassa ole nokan koputtamista.
Kolmeen jaetun albumin toisen osan aloitus Martyr I on jo hieman progressiivisempi ja seesteisempi veto. Enemmän tai vähemmän samalla linjalla jatketaan loppuun saakka, mikä on pienoinen sääli, sillä aggressiivisuutta ja melodisuutta jää hieman kaipaamaan. Mutta hyvä näinkin.