Italialainen Bosco Sacro ilmoittaa soittavansa doomin, dark ambient ja triphopin välimaastossa kulkevaa musiikkia, eikä ole hirveän väärässä.
Mitään kovin raskasta saati metallista yhtye ei esitä, vaan pääpaino on avarissa äänimaisemissa ja eteerisen hypnoottisessa leijunnassa. Paikoitellen, kuten mainiossa Emerald Bloodissa, särökitarat ottavat hieman isompaa roolia, mutta suurimmaksi osaksi äänikuvaa värittävät maalailevat kosketinmaisemat ja pehmeät kitaranäppäilyt.
Lorenzo Stecconin (Zu, Ufomammut) tuottama ja äänittämä debyyttialbumi kuulostaa orgaaniselta ja lämpimältä, mikä on yksi sen vahvuuksista. Toinen merkittävä seikka on laulaja Giulia Parin Zecchinin pehmeänsensuelli tulkinta, joka saa kuulijan liimautumaan kaiuttimien ääreen.
Valitettavasti kritiikkiinkin on aihetta. Vaikka Bosco Sacron musiikillinen konsepti on kiehtova ja kiinnostava, tuntuu ettei se ole vielä hioutunut huippuunsa. Sävellyksistä löytyy mielenkiintoisia ideoita, mutta osa materiaalista tuntuu hieman raakilemaiselta.
Varovainen alku, mutta yhtyeessä on selkeästi potentiaalia parempiin suorituksiin.