Pitkän linjan germaanithrasherit myllyttelevät tuotantonsa katveeseen jääneitä kipaleita nykyotteellaan. Joka kiekolta on poimittu yksi kappale, mikä on tavallaan hyvä ratkaisu, jolla bändin kehitys – tai ”kehitys” – hahmottuu.
Ensimmäiset levynsä olivat todella roisisti roiskittua kaaosta, ja näiden kipaleiden uusintaversiot ovat oikeasti päteviä päivityksiä. Sodom-katalogin timantin, thrash-klassikko Agent Orangen (1989) Baptism of Fire ja vielä sitä seuranneen pettymyslevyn Better off Deadin (1990) nimikappale ovat ihan mielekkäitä, joskin niiden soittotatsi ja soundi ovat aika samaa kaliiberia kuin originaaleissakin.
Jatkossa hyvä taso pysyy yllä, mutta uusintaversioiden tarpeellisuus käy yhä marginaalisemmaksi. Kyllähän levyä kuuntelee mielellään, joskin eniten olisi hykerryttänyt laveampi ekojen tuotosten tonkiminen. Tatsi on nykyään hyvä, jämäkkä ja silti sopivan saastainen. Alkuun se oli vain saastainen.