Jo 1970-luvun puolella perustettu brittiheviveteraani Cloven Hoof huilasi 1990-luvun, mutta on ollut aktiivinen koko uuden vuosituhannen. Ja kuten lukemattomilla aikalaisillaan, suurempi tunnettavuus, varsinaisesta suosiosta puhumattakaan, on jäänyt aina saavuttamatta. Bändin mukaan nimetty esikoisalbumi vuodelta 1984 on silti teatraalisuutta ja okkultismia sekoittavassa omaperäisyydessään kiistämätön NWoBHM-klassikko.
Bändi on puurtanut vuosikymmenet ainoan alkuperäisen jäsenensä, basisti Lee Paynen komennossa ja julkaissut maltillisen määrän levyjä, joiden taso on pysynyt yllättävän hyvänä. Alkuaikojen salatieteiden luoma hämärä tunnelma on muuttunut aikoja sitten vanhan liiton melodisen heavy- ja power metalin ristisiitokseksi, jolla ei ole kerrassaan mitään tekemistä modernimman tuku-tuku-kikuloinnin kanssa.
Age of Steel on kerrassaan mainio esimerkki mainitun hybridin hienoudesta. Vaikka vasen jalka on riskisti Iron Maidenin tontilla, oikea tönöttää jämäkästi nykyaikaan tyylillä tuodussa, ajattomalta kuulostavalta perinteisessä metallissa. Keskimmäinen raajoista taas sojottaa eeppisenä kohti korkeuksia nykyajan puleerattua silkkimunametallia uhmaten.
Erektiolääkkeille ei ole minkäänlaista tarvetta, kun riffit ja melodiat ovat näin tanakoita. Solisti George Call on puolestaan mainio esimerkki miehestä, joka osaa näyttää äänellään tunteensa ilman säälittävää vinkumista.
Cloven Hoofin kahdeksas albumi nousee kertaheitoilla lafkansa piikkipaikalle ja bändin diskografiassakin palkintopallille.