Ruotsalainen Air Raid edustaa samaa ikäluokkaa kuin maanmiehensä Enforcer, Screamer ja vastaavat, mutta on jäänyt lajitovereitaan vähemmälle huomiolle. Syy on aika selvä.
Old school -soundeissa ei ole valittamista, mutta sävellysosastolla on enemmänkin puutteita. Komeita koukkuja on siellä täällä, mutta kappaleet eivät lähde lentoon toivotulla tavalla. Moni todella lupaavasti alkava ralli kääntyy latteaksi juuri silloin, kun odottaa vielä suurempaa huipennusta. In Solitude on ainoa biisi, joka osuu edes jokseenkin lähelle maalia.
Soitto pelaa ja solistikin on mies paikallaan. Varsinaisia virheitä porukan neljännellä levyllä ei ole, mutta se osuu väsyttävälle ihan kiva -osastolle. Sisällöllisesti albumi on ennemmin pieni sekamelska kuin yhtenäinen kokonaisuus.
Kummallisinta puolta edustaa instrumentaalinen Sinfonia, reilun minuutin mittainen neoklassinen haaveilu. Erikoinen on myös päätösbiisi Pegasus Fantasy, joka osoittautuu japanilaisen hard rock -yhtyeen Make-Upin levyttämäksi anime-tunnariksi. Cover ei ole perusvetoa kummempi, ja siksi onkin ikävää todeta, että se on koko levyn mieleenpainuvin kappale.