Ei mitään tarttumapintaa – arviossa Tysondog

Julkaistu Infernossa 4/2022.

26.05.2022
TYSONDOG
Midnight
FROM THE VAULTS

Aikoinaan NWoBHM-liikettä edustanut Tysondog julkaisi 1980-luvun puolivälissä kaksi hienoa levyä, joilta on jäänyt mieleen etenkin debyytin avausraita Hammerhead.

En tiennyt, että jengi on yhä olemassa. Eikä se ole aina ollutkaan, bändin historiassa kun ammottaa 21 vuoden aukko. Sittemmin peräti kahden alkuperäisjäsenen voimin kasattu yhtye on ehtinyt tehdä jo yhden uuden levyn vuonna 2015.

Midnightia ei tarvitse kuunnella montaa sekuntia todetakseen, ettei kyseessä ole millään mittapuulla edes etäisesti sama bändi kuin muinoin. Yhtye edusti genrensä marginaalia jo aikoinaan, joten mikä mahtaa olla nykyasetelman kohderyhmä? Tuskin ainakaan vanhat fanit. Levyä ei olisi millään huvittanut pyöräyttää toista saati useampaa kertaa.

Lupaavasti alkavat biisit kaatuvat yleensä laulajaan, jonka kiekuminen kuulostaa siltä kuin hänen vyönsä olisi pari reikää liian kireällä. Hetkellisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kappaleet kuulostavat todella väsyneiltä, eikä niissä ole käytännössä mitään tarttumapintaa. Miten tämä jäisi mieleen tai erottuisi mistään?

Olisi oikeasti kiva tykätä bändin uudesta tuotannosta, mutta kun ei vain pysty.

Lisää luettavaa