Hirveää. Toki huumori kuuluu musiikkiin eikä ole hevillekään mitenkään hankala seuralainen. On monia bändejä, jotka huvittavat ja ovat musiikillisesti hekumallisia. Nanowar of Steel ei ole sellainen bändi. Ei ollenkaan.
Dislike to False Metal ei naurata tai edes hymyilytä. Italialaisten huumorintaju on selkeästi ihan eri levelillä hyytävän sarkastisen ja kolkon pohjoismaisen ajatusmaailman kanssa.
Ei tässä voi oikein muuta ajatella kuin että eivät ole kovin älykkäitä nämä ukot, jos tämän pitäisi olla hauskaa. Vai onko ratkiriemukasta kuunnella geneeristä folk metalia, jossa lauletaan dokaamisen sijasta selvin päin olemisesta soft drinkejä luetellen. Mikä hulvaton oivallus! Ananasmehua!
Levy on ihan hyvin soitettu, mutta musiikillisesti yhdentekevä sekasotku prosessoitua tuubaa, joka ei ole tarttuvaa tai kekseliästä, saati mielenkiintoista. Ainoa siisti hetki on Painkillerin rumpuintron jälkeen lähtevä lattarihevi Chupacabra Cadabra -biisissä. Kerta sitäkin on ihan riittämiin, biisi kun kestää liki kymmenen minuuttia.
Ei tämä nyt aivan oksettavaa ryönää ole, mutta kuten Forssassa todettaisiin: kesseliä touhua.