Ei tämä mitään rakettitiedettä ole – levyarviossa Primal Fear

Kuva: Frontiers

Primal Fear
Rulebreaker

Frontiers
4_kirvesta

Entisen Gamma Ray -solisti Ralf Scheepersin johtaman power metal -tykin musiikkia kuullessa ei voi erehtyä bändistä.

Primal Fearin musiikki ei ole koskaan ollut mitään massiivista rakettitiedettä vaan menevää tuplabassarivoittoista heavya speed metal -vaikutteilla, mutta juuri siksi bändi kuulostaa itseltään. Bändi on luonut omaa tavaramerkkisoundiaan ensimmäisestä levystä alkaen, ja Rulebreaker on muutaman epätasaisemman albumin jälkeen komea paluu entiseen.

The End Is Near, Bullets & Tears ja At War with the World edustavat bändin tuttua linjaa tarttuvilla kertosäkeillä ja koukuttavilla melodioilla. Suurin osa levyn biiseistä on lähes täyden kympin suorituksia. Jopa kymmenen minuutin maagisen rajan ylittävä We Walk without Fear pitää monipuolisuudellaan kuulijan mielenkiinnon yllä loppuun asti ja on kenties koko albumin vaikuttavin kappale.

Hyvän levyn tunnistaa siitä, että viimeisen biisin jälkeen huomaa pistäneensä sen jo pari kertaa uudestaan pyörimään. Rulebreakerin kanssa käy juuri näin. Nuclear Firen ja Jaws of Deathin kaltaisten klassikoiden joukkoon albumi ei yllä, mutta paljon samaa tässä on. Lähes 20-vuotisen uran jälkeen tällainen levytys on vähintäänkin hatunnoston arvoinen suoritus.