Ei tätä, hitto vie, voi kuin rakastaa – arviossa High on Fire

Julkaistu Infernossa 8/2018.

High on Fire
Electric Messiah
Eone

Lyijykomppanian uudella albumilla tusautetaan Lahti-pistoolilla kattoon, kun se ”saatanan pulina ei lopu”. Lausunnon vakuuttavuus on suomalaisittain aivan riittävä. Vaan kun tullaan maasta, jossa kaikki on isompaa, jyrähtää bazooka ja koko katto lentää hevonhelvettiin.

Siinäpä se levyarvion ydin oikeastaan tulikin. Sleep-mies Matt Piken johtama High on Fire on yhtye, jonka levyjen parissa ei joudu arvuuttelemaan, lieköhän seuraavalla raidalla kuullaan rakasteluballadi. Silkkilakanahommien sijasta tämä on taustamusiikkia bourbonia, kusta ja verta roiskivalle kapakkatappelulle.

Käytännössä pivossa on salaliittoteorioista sun muusta merkillisestä höyryäviä sanoja myöten samaa tykitystä kuin aiemmillakin HoF-levyillä. Myös niistä edellinen poisti vajastani neljä kirvestä, mutta juuri tässä hetkessä Electric Messiah tuntuu piirun sitä kovemmalta. Ei tätä, hitto vie, voi kuin rakastaa.

Äläkä sössötä, että rock on kuollut. Itse olet.