Italialainen Falaise on kasvanut ulos depressiivisen black metalin määritelmästä. My Endless Immensity tarjoaa mielenkiintoisen sekoituksen blackiä, post-rockia ja indie-elementtejä. Kokonaisuus on edeltäjänsä As Time Goes By’n tapaan melankolisen kaunis. Tunnekirjo on tummuudestaan huolimatta aiempaa vivahteikkaampi.
My Endless Immensity on myös edeltäjäänsä pehmeämpi ja sulavampi. Sen raskaat ja kevyemmät elementit nivoutuvat tyylikkäästi yhteen. Lyriikat eivät yllä aivan musiikin tasolle, vaan jäävät enemmänkin musiikin tarinaa selkeyttäväksi tukirakenteeksi. Kappaleiden raskaammat kohdat muistuttavat paikoin melko paljon toisiaan, ja niiden monipuolisuuteen olisi voinut panostaa enemmän.
Nämä ovat kuitenkin kokonaisuutta tarkastellessa melkoisen pieniä haittoja. Albumi tarjoaa poikkeuksellisen riipivän ja kauniin katsauksen olemassaolomme synkempiin puoliin. Tunnelma muuttuu kappale kappaleelta intensiivisemmäksi.
Falaisen musiikki on nyt entistä syvempää ja omintakeisempaa, ja My Endless Immensity on mahdollisesti yksi vuoden mielenkiintoisimmista albumeista atmosfäärisen black metalin kentällä.