Tolkienin saagojen kirveitä heilutteleviin kääpiöihin fiksoitunut italialainen fantasiametalliryhmä tuo tykö kuudennen albuminsa folkinmakuista power metalia.
Bändi kuulostaa aina vain enemmän kaljanlanttauslauluja esittävältä Ensiferumilta. Käpsyjen tähdittämän – mites muutenkaan – Deep Rock Galactic -räiskintäpelin innoittama bilebängeri Rock and Stone ja Warhammer-aiheinen nimikko taas kuulostavat Alestormin ja Turisasin sekoitukselta. Kun samaan sykeröön kieritellään vielä baritoni- ja rääkyvoksut, Sabaton- ja Amon Amarth -vaikutteet sekä midiosaston pelimanniviulut, tinapillit ja muut folk-hilavitkuttimet, lähestytään Wind Rosen ydintä.
Eeppishakuisen mutta likilaskuisen No More Sorrow’n pois lukien Trollslayerin viisut ovat perusideoitaan myöten toivottoman epäomaperäisiä, mutta vastustamattomasti kerrasta ajukoppaan tarraavia korvamatoja. Ne ovat niin viihdyttäviä että ärsyttää.
Wind Rosessa kiteytyvät kaikki kertakäyttöisen hilipati-folkkis-powerin stereotyyppisimmät kliseet, mutta kyllä nämäkin renkutukset muutamaan kertaan kuuntelee. Useampaa ei uskalla, ettei löydä itseään rallattelemasta mukana.