Sinfonista metallia soittava Serenity potkaisee ulos jälleen uuden menneisyydestä inspiraatiota ammentavan kiekon. Albumi on bändin tyylille uskollisesti energinen, eeppinen ja pääosin nopeatempoinen. Oikein toimiva piristysruiske kaamosajan pimeisiin iltoihin.
Kappaleet ovat tarttuvia ja monessa niistä on potentiaalia keikalla huudatettaviksi. Myös lauluista on annettava kunniaa: Georg Neuhauserin äänenkäyttö on suorastaan vaivattomalta kuulostavan luontevaa ja voimakasta. Pakanafolk-kokoonpano Faunista tuttu, Heaven-kappaleella kuultava Katja Moslehner on timantti valinta vierassolistiksi. Myös The Final Crusade -lopetusraidalla kuultava Federica Lanna laulaa kauniisti.
Serenity hyödyntää myös nykypäivänä kovin suosittuja kelttivaikutteita. En pistä tätä pahakseni, sillä homma toimii oikein hyvin. Kokonaisuudessaankin albumi on erittäin positiivinen yllätys, sillä useimmilta Serenity-levyiltä on löytynyt vain pari innostavaa biisiä.
Toistoa on paikoin vieläkin, mutta sen voi antaa anteeksi muuten mainion kokonaisuuden vuoksi. Kuuntelukokemusta voisi verrata historiallisen romaanin tai fantasiakirjan lukemiseen.