Atriarch
An Unending Pathway
Relapse
Yhdysvaltalainen Atriarch lukeutuu niihin moderneihin ja muodollisesti ilmeisen hankaliin metalliyhtyeisiin, joiden musiikki synnyttää mitä kummallisimpia lajityyppikoosteita.
Joku puhuu ”blackened death rock doomista”, toinen summaa bändin olevan jonkinlainen goottirockin ja mustan metallin äpärälapsi. Vaikka jälkimmäinen kuvaus osuu verraten lähelle maalia, totuus löytyy jostakin käsitesekamelskan rivien välistä.
Itse asiassa minulle riittää yksinkertaisesti toteaminen, että Atriarchin ritualistista ja paikkapaikoin aivan helvetin pelottavaksi nyrjähtävää musiikkia on piristävän vaikea karsinoida.
Ja tässä piileekin yksi sen kiehtovimmista koukuista.
An Unending Pathway on Atriarchin kolmas täyspitkä, ja sellaisenaan se ylevöittää meditatiivisen tunnelmoinnin, varoittamatta karkaavien blastbeatien sekä genreuskollisen tremolosahauksen yhdistelmän kertalaakista huippuunsa. Tällä kertaa yhtye malttaa rakentaa hämärää tunnelmaa ilman, että kokee jokaisen suvantokohdan jälkeen tarpeelliseksi muistuttaa äärimetallijuuristaan armottomalla metelillä.
Atriarchin musta sielunmessu torpataan trve-porukoissa takuulla hipsterien black metaliksi, mutta tälläkään kertaa ei kannata kuunnella lahkolaisia. An Unending Pathway on kuin esoteerinen spiraali, joka viettää syvälle alakulotettuihin tunnelmiin. Se laventaa sekä bändin omaa ilmaisua että käsityksiä siitä, mitä bm-konseptin alla voi tehdä.