Folk metalia, joka kumpuaa rehellisesti sydämestä – arviossa Panopticon-uusintajulkaisu

Arvio julkaistu Infernossa 6/2017.

20.10.2017
Panopticon
Kentucky
Nordvis/Bindrune

Panopticon yhdistää musiikissaan kaksi tyylilajia, joiden ei äkkiseltään kuvittelisi sopivan yhteen, eli black metalin ja bluegrassin. Välittömästä assosiaatiosta huolimatta kyseessä ei ole huumoriyhtye vaan Austin Lunnin yksin operoima projekti, joka ammentaa aineksia skandinaavisesta black metalista ja Appalakkien traditionaalisesta musiikkiperinteestä. Alkuhämmennyksen jälkeen musiikilliset palikat järjestäytyvät luonnollisille paikoilleen ja sitä huomaa ajattelevansa, että näinhän niiden on pitänytkin aina olla.

Kentucky on Panopticonin viides levy, joka ilmestyi alun perin vuonna 2012. Albumin kantava teema kertoo Yhdysvaltain itärannikon ja nimenomaan Appalakkien alueen kaivostyöläisten ankeista oloista ja työtaisteluista 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

Noihin aikoihin alue tuotti kaksi kolmasosaa Pohjois-Amerikan hiilestä, joten mahdollisuudet tehdä rahaa olivat hyvät. Valitettavasti mainarit eivät olleet niitä, jotka tienasivat, pikemminkin päinvastoin. Työympäristö oli kurja, palkka pieni ja terveysriskit suuret. Siksipä ei olekaan mikään ihme, että vuosien 1890 ja 1930 välillä koettiin paljon lakkoja ja työtaisteluita, jotka äityivät toisinaan melko väkivaltaisiksi.

Austin Lunn tekee folk metalia, joka kumpuaa rehellisesti sydämestä. Hän ammentaa oman kotiseutunsa musiikillisesta perinteestä sen sijaan, että sortuisi kelttiromantisointiin tai viikinkipullisteluun. Konsepti on mielenkiintoinen, ja levyn sanoitukset ovat hyvin kaukana perinteisestä metallirunoudesta.

Täysin hurmiossani en vielä ole, mutta kyllä tästä jotain viehättävyyttä löytyy.

Lisää luettavaa